Henkilönimi

Henkilönimi on kielitieteellinen termi, jolla tarkoitetaan nimeä, jolla yksilöä tunnistetaan ja häntä kutsutaan puhuttaessa tai kirjoitettaessa. Henkilönimiin kuuluu yleensä etunimi sekä sukunimi, ja monilla ihmisillä on lisäksi useampi etunimi. Henkilönimet eroavat esimerkiksi paikan- tai esineennimistä siitä, että ne viittaavat tiettyyn henkilöön hänen yksilöllisen identiteettinsä kautta.

Onomastiikassa eli nimistötieteen osa-alueessa henkilönimiä tutkitaan niiden syntyä, merkitystä, kulttuurista kontekstia ja käyttötapoja. Nimiä voidaan tarkastella sekä yksilön että perheen kannalta: miten nimet muodostuvat, miten niitä annetaan ja miten ne muuttuvat elämänvaiheissa, kutenavioliiton tai maahanmuuton yhteydessä. Suomessa perinne ja laki vaikuttavat siihen, millaisia etunimiä ja sukunimiä käytetään, ja nimirekisterit tallentavat väestötietoja.

Käytännön näkökulmassa henkilönimi kirjoitetaan isolla alkukirjaimella, ja sitä käsitellään kieliopillisesti kuten muutakin nimeä: nimeä voidaan taivuttaa lauseyhteydessä ja se voi esiintyä eri muodoissa kieliopillisten tarpeiden mukaan. Henkilönimiin liitetään usein myös nimimerkkejä tai lempinimiä, jotka voivat erota virallisesta etunimestä.

Nimistötutkimuksessa ja käytännön rekisteröinnissä henkilönimen rooli liittyy identiteettiin, yksilön oikeudelliseen nimeen sekä väestötietojärjestelmiin. Suomessa nimeä koskevat tavat ja käytännöt heijastuvat sekä arjen puheeseen että virallisiin asiakirjoihin.