Hengitystieongelmiin

Hengitystieongelmiin viittaa yleiskäsite, joka kattaa sairaudet ja häiriöt, jotka vaikuttavat hengitysteiden toimintaan nenästä keuhkoihin. Ne voivat olla akuutteja tai kroonisia sekä lieviä että vakavia, ja ne voivat koskea ylähengitysteitä, alahengitysteitä tai molempia.

Hengitystieongelmat jaetaan usein ylähengitysteihin (nenä, nenäontelo, kurkku, henkitorvi) sekä alahengitysteihin (keuhkoputket, keuhkot). Akuutit infektiot, kuten nuha, sinuiitti ja kurkkutulehdus, ovat yleisiä ylähengitystie-ongelmia; alahengitystulehduksia voivat olla keuhkoputkitulehdus ja keuhkokuume. Kroonisiin hengitystieongelmiin kuuluvat astma, COPD sekä allergiset hengitystiesairaudet; uniapnea liittyy myös hengitysteiden toimintaan. Yleisimmät oireet riippuvat sairaudesta, mutta niihin kuuluvat usein yskä, hengenahdistus, vinkuva hengitys, rintakipu, kuume sekä nenä- ja kurkkuautomaatio.

Diagnoosi perustuu potilaan historiaan, fyysiseen tutkimukseen sekä tutkimuksiin kuten spirometria, keuhkojen radiologiset tutkimukset (röntgen tai CT) ja tarvittaessa laboratoriokokeet sekä allergiatestit. Hoito on sairauskohtainen ja voi sisältää oireiden lievitystä, tulehdusten hoitoa sekä pesäkkeittäisiä lääkkeitä. Astmassa ja COPD:ssa käytetään inhaloitavia lääkkeitä (esim. bronkodilataattoreita ja inhaloitavia kortikosteroideja); bakteeri-infektioissa voidaan tarvita antibiootteja.

Ennaltaehkäisyyn kuuluvat rokotukset (esim. influenssa, pneumokokki), hyvän käsihygienian noudattaminen, tupakoinnin välttäminen tai lopettaminen sekä ilmanlaadun parantaminen. Hengitystieongelmat ovat yleisiä, ja niiden vaikutus sekä hoitokäytännöt vaihtelevat yksilöllisesti.