bakteeriinfektioissa

Bakteeri-infektioissa tarkoitetaan elimistöön tunkeutuneiden bakteerien aiheuttamaa sairautta. Infektion ilmeneminen riippuu sijainnista, bakteerilajista sekä potilaan vastustuskyvystä. Yleisiä oireita voivat olla kuume, väsymys ja paikalliset oireet kuten yskä, kurkkukipu, virtsaamisvaikeudet tai ihon punoitus ja kipu.

Infektioita jaotellaan usein kohteen mukaan, esimerkiksi hengitystieinfektiot (krooninen keuhkoputkien tulehdus, keuhkokuume, kurkkutulehdus), joita voivat aiheuttaa Streptococcus pneumoniae, Haemophilus influenzae ja muut; iho- ja pehmytkudoksen infektioita kuten märkähaava tai paise (Staphylococcus aureus, Streptococcus pyogenes); virtsatieinfektiot (usein Escherichia coli); ruoansulatuskanavan infektioita (Salmonella, Campylobacter); verenkierrossa ja keskushermostossa vakavat infektiot kuten sepsis tai meningiitti.

Diagnoosi perustuu potilaan anamneesiin ja kliiniseen löytökseen sekä laboratoriotutkimuksiin. Kulttuurit eritteistä ja herkkyysmääritykset ohjaavat hoitoa; tarvittaessa käytetään virtsan, verinäytteen, nenä- tai kurkunäytteitä sekä PCR-pohjaisia testejä. Kuvantamistutkimukset voivat olla tarpeen komplikaatioiden toteamiseksi.

Hoito perustuu antibioottien käyttöön. Oikea valinta riippuu infektion sijainnista ja mikrobien herkkyydestä sekä potilaan tilasta; käytännössä hoito räätälöidään laboratoriohavaintojen mukaan ja tarpeen mukaan sairaalahoitoon. On tärkeää välttää epäspesifi tai yliannostus ja noudattaa määrättyä hoitoa ohjeiden mukaan. Antibioottiresistenssin välttäminen ja oikea käyttö ovat keskeisiä.

Ehkäisy on tärkeä osa bakteeri-infektioiden hallintaa ja sisältää rokotteita, hyvää käsihygieniaa, turvallista elintapaa sekä asianmukaista antibioottien käyttöä. Vaikka moniin infektioihin on tehokkaita hoitoja, vaikeat infektiot voivat johtaa komplikaatioihin tai pitkäaikaiseen terveyden heikkenemiseen, erityisesti immunokompromisoituneilla tai vanhuksilla.