Hengityslaitetta

Hengityslaitetta tarkoitetaan kaikkia laitteita ja järjestelmiä, jotka tukevat, ylläpitävät tai mahdollistavat hengityksen. Niitä käytetään laajasti terveydenhuollossa, työelämässä ja hätätilanteissa. Laitteet voivat olla passiivisia, kuten hengitysilmaa suodattavia suojalaitteita, tai aktiveja, kuten hapenannostoon tai mekaaniseen ventilaatiotukeen käytettäviä järjestelmiä.

Hengityslaitteita voidaan luokitella useisiin päätyyppeihin. Hapenkuljetuslaitteet tarjoavat potilaalle lisähappea tai täydentävät hapensaannin arkipäiväisessä hoidossa. Hengityssuojaimet ja -maskit suojaavat käyttäjän hengitysteitä epäpuhtauksilta kuten pölyltä, kaasuilta tai mikro-organismeilta. Mekaaninen hengitys, eli ventilaatiolaitteet, tukevat tai korvaavat hengitystä sairaaloissa ja kriittisessä hoidossa. Uniapneaa hoidetaan usein CPAP- tai BiPAP-laitteilla, jotka voivat ylläpitää hengitystien avautumista öisin. Lisäksi on olemassa erilaisia ilmaa kierrättäviä tai suodattavia järjestelmiä rakennuksiin ja teollisuuteen.

Käyttökohteet vaihtelevat: sairaalat ja hoitokodit, leikkaussalit, kotiarestissa, hätätilanteet sekä työpaikat, joissa on riski hengitysteiden altistumisesta epäpuhtauksille. Turvallisuus ja tehokkuus riippuvat oikean laitteen oikeasta valinnasta, sopivasta käytöstä ja säännöllisestä huollosta sekä käyttöturvallisuusohjeiden noudattamisesta. Laitteet ovat usein lääkinnällisiä laitteita, joita säädellään sekä kansainvälisesti että kansallisilla säädöksillä. Historia ulottuu yksinkertaisista vuonna 19. vuosisadalla käytetyistä maskeista aina nykyaikaisiin mekaanisiin ventilaattoreihin asti.