Havaintopisteet

Havaintopisteet ovat paikkoja, joissa kerätään systemaattisia havaintoja sää-, ilmasto- ja ympäristöilmiöistä. Ne muodostavat havainto- ja sääverkkojen perusosasan ja voivat olla sekä automaattisia että manuaalisia mittauspisteitä. Havaintopisteet sijoitetaan kattavasti maantieteellisesti, jotta osaaminen ja data kuvaavat sekä alueellisia että paikallisia vaihteluita.

Yleisiä havaintojen mittauskohteita ovat ilman lämpötila, ilmanpaine, suhteellinen kosteus, tuulen nopeus ja suunta, sademäärä, pilvisyys, näkymi ja lumen paksuus sekä auringin säteily. Automatisoidut havaintopisteet (AWS, automatic weather stations) mittaavat ja lähettävät tiedot reaaliaikaisesti tai lyhyin viivein, kun taas manuaaliset pisteet keräävät havaintoja ilmastokauden tai sanomavälein. Havaintoja standardoidaan kansainvälisten ohjeiden, kuten WMO:n, mukaan, ja niille tallennetaan metatiedot kuten pistettä ympäröivä maasto, korkeus merenpinnasta, mittalaitteiden tyypit sekä havaintojen ajat.

Käyttötarkoitukset ovat laajat: sääennusteet ja ilmastonmuutoksen seuranta, hydrologia, lento- ja meriliikenteen sekä maatalouden suunnittelu ja riskinarviointi. Suomessa havaintopisteverkko kuuluu sekä Kansalliseen sää- ja ilmastoverkkoon että kansainvälisiin verkkoihin, ja FMI sekä muut viranomaiset hyödyntävät kerättyä dataa tiedon jakamiseen ja päätöksenteon tueksi.

Kunnossapito ja laadunvarmistus ovat keskeisiä: säännöllinen kalibrointi, sensorien vaihto ja ympäristöolosuhteiden huomioiminen vaikuttavat mittausten luotettavuuteen. Havaintoja päivitetään jatkuvasti uusilla mittausmenetelmillä sekä sijaintien ja teknologian kehityksellä.