Hapetustasojen

Hapetustasojen käsite viittaa kemiallisen järjestelmän formaaliin arvoon, jolla atomin elektronien luovuttaminen tai vastaanottaminen voidaan kuvata. Hapetustaso kuvaa, kuinka monta elektronia atomi menettäisi tai vastaanottaisi muodostaessaan ioneja tai osallistuisessaan redox-reaktioon. Se on laskennallinen formaali, ei suoran mittaustuloksen kaltainen, ja sen tarkoitus on helpottaa elektronien siirron seuraamista.

Säännöt ovat seuraavanlaisia: neutraalissa yhdisteessä hapetustasojen summa on nolla; ionissa summa vastaa ionin varausta. Yleisiä arvoja ovat esimerkiksi: vety yleensä +1 (poikkeus hydrideissa, joissa H on -1), happi yleensä -2 (poikkeuksina peroksidit -1, superoksidit -1/2 keskimäärin), alkuaineet ovat alkujaan 0, ja useimmat metallit ovat positiivisia hapetustasoja. Esimerkiksi H2O: H +1, O -2; MnO4-: Mn +7; Fe2O3: Fe +3.

Käyttöalueet. Hapetustasoja käytetään redox-reaktioiden tasapainottamiseen, elektrochemian ja katalyysien analysointiin sekä koordinaatiokemian ja elektroni-siirtoihin liittyvien ilmiöiden kuvaamiseen.

Rajoitukset. Hapetustasot ovat teoreettinen formalismi; ne eivät välttämättä kuvaa todellista elektronien jakautumista monimutkaisissa järjestelmissä, erityisesti delokalisaation tai monimutkaisten ligaattoreiden vaikutuksesta.