Hapettumisessa

Hapettumisessa on kyse kemiallisesta redox-reaktiosta, jossa atomin hapetustila nousee. Reaktiossa elektronit siirtyvät pois hapettuvasta aineesta tai aine saa lisää happea tai hapettavia tekijöitä. Hapettuminen on vastakohta pelkistymiselle.

Esimerkkejä hapettumisesta ovat metallien ruostuminen, palaminen sekä monet biologiset hapettumisreaktioiden muunnelmat. Biologiassa hapettuminen liittyy solujen energiantuotantoon: elektronit siirtyvät elektroninsiirtoketjussa ja lopulta syntyy energiaa. Hapettumisreaktioita kataloivat usein entsyymit kuten oksidasaasi ja peroksidaasit.

Hapettuminen voi olla hyödyllistä, esimerkiksi energian vapauttaminen ja kemiallisten sidosten muodostuminen. Toisaalta se voi aiheuttaa soluvaurioita ja vanhenemista, jos liikaa hapettuvia reaktioita kohdistuu solujen komponentteihin, mikä tunnetaan oksidatiivisena stressinä. Reaktioiden toteutuminen riippuu redox-potentiaalista, lämpötilasta, pH:sta ja saatavilla olevasta hapesta.

Ehkäisy ja hallinta: korroosion estäminen tapahtuu suojaamalla metallipintoja, maalaamalla tai käyttämällä katodista suojelua; elimistössä ja elinympäristössä oksidatiivisen stressin vähentäminen voidaan auttaa antioksidanteilla ja hallitulla hapenaltistuksella. Hapettuminen on sekä tärkeä osa luonnollista biokemiallista kiertoa että tekijä, joka vaatii hallintaa teknisissä sovelluksissa.