Halogeeniset

Halogeeniset ovat kemiallisen jaksollisen järjestelmän ryhmän 17 atomeja: fluori (F), kloori (Cl), bromi (Br), jodi (I), astatiini (At) sekä tennessiini (Ts). Ne ovat pääasiassa epämetalleja, joilla on erittäin korkea elektronegatiivisuus ja jotka hakeutuvat hankkimaan yhden elektronin ulkoelektronikuorestaan. Tästä seuraa tavallinen hapetusluku -1 monissa yhdisteisissä, vaikka joissakin yhdisteissä esiintyy suurempia hapetuslampoja.

Luonnossa halogeenit esiintyvät pääasiassa diatomisina molekyyleinä: F2, Cl2 ja Br2 sekä I2. At ja Ts ovat harvinaisia ja radioaktiivisia. Halogeenit ovat erittäin reaktiivisia, etenkin fluorilla ja kloorilla, ja ne muodostavat helposti sekä suoloja metallien kanssa että happoja hydrohalogeeneina (HF, HCl, HBr, HI). Ne voivat myös muodostaa monimutkaisempia organo- ja epäorgaanisia yhdisteitä sekä polyhalogeeniyhdisteitä.

Sovellukset ja merkitys: fluoriyhdisteitä käytetään usein hammaslääketieteessä, juoksemien ja valmistuksessa sekä fluoroprotekkeina; fluoropolymeerit (esim. PTFE) hyödyntävät fluoriyhdisteiden ominaisuuksia; klooria käytetään veden desinfioinnissa ja monissa teollisuuden prosesseissa; bromi hyödyntää palonestoaineissa; jodi käytetään lääketieteessä ja desinfioinnissa. Halogenoitujen yhdisteiden rooli orgaanisessa kemiassa on valtava, ja ne voivat olla sekä hyödyllisiä että ympäristölle ja terveydelle haitallisia riippuen yhdisteen tyypistä.

Turvallisuus ja ympäristö: halogeeniset aineet voivat olla myrkyllisiä, erityisesti kaasumaiset tai vahvasti reaktiiviset muodot. At on radioaktiivinen ja harvinainen. Halogeenien vapautuminen ympäristöön voi vaikuttaa otsonikatoon ja tai uusiin kemiallisiin kiertoihin; siksi niiden käyttö ja hävittäminen on säädeltyä. Halogeenit ovat yleisiä maaperässä ja vesissä suoloina sekä pienenä osana monia mineraaleja.