fluoropolymeerit

Fluoropolymeerit ovat polymeerien ryhmä, joissa hiiliketjun atomeja on fluorituotu tai korvattu fluori- atomeilla. Fluorin aiheuttama sidos tekee näistä materiaaleista erittäin kestäviä kemikaaleille ja korkeille lämpötiloille, niissä on alhainen kitka ja hyvä sähkön eristävyys. Yleisimmät fluoropolymeerit ovat PTFE, FEP, PFA, PVDF sekä ETFE, ECTFE ja PCTFE.

PTFE on erittäin kitkoton ja kemiallisesti kestävä, mutta sitä ei käytännössä voi sulattaa; käsittely tapahtuu useimmiten sintraamalla tai emulsioprosesseja käyttäen. FEP ja PFA ovat melt-prosessoitavia, niitä voi extrudoida tai laminoida sekä muokata lämpötiloissa. PVDF on melt-prosessoitavissa ja soveltuu putkistoihin, kalvoihin sekä elektroniikkaan. ETFE ja ECTFE tarjoavat hyvän kemiallisen kestävyyden sekä mekaaniset ominaisuudet suurilla pinnoilla, ja PCTFE on erityisen kosteutta ja lämpötilavaihteluita vastaan.

Ominaisuuksiltaan fluoropolymeerit tarjoavat korkean kemiallisen kestävyyden, korkean lämpötilakeston (PTFE noin useita satoja asteita, riippuen tyypistä), matalan kitkan ja erinomaisen sähkön eristävyyden. Näiden vuoksi ne soveltuvat sekä pinnoitteisiin että moniin komponentteihin, joissa tarvitaan kestävyyttä ja eristävyyttä epäyhteensopivissa olosuhteissa.

Sovelluksia ovat keittiöiden non-stick pinnoitteet, kemianteollisuuden laitteet ja säiliöt, putkistot, lääketieteelliset laitteet sekä elektroniikka- ja ilmailu-/avaruusteollisuuden komponentit. Valmistuksessa on aiemmin käytetty aineita kuten PFOA:tä, mutta niiden käyttöä on rajoitettu ja vähennetty. Fluoropolymeerien kierrätys on haasteellista ja poltossa syntyviä päästöjä hallitaan sekä säädellään asianmukaisesti.