Hallituslajit

Hallituslajit ovat hallinnon järjestäytymisen erilaisia muotoja, joissa valta ja päätöksenteko jakautuvat yhteiskunnassa. Ne vaikuttavat siihen, miten lakeja luodaan, miten kansalaiset voivat osallistua politiikkaan ja millaiset oikeudet sekä velvollisuudet ovat vallassa. Luokitukset rakentuvat usein kahdesta näkökulmasta: mistä valta on peräisin ja miten laajasti kansalaiset voivat osallistua päätöksentekoon sekä millaisessa oikeudellisessa ja institutionaalisessa kehyksessä valta toteutuu.

Yleisimmät hallituslajit voidaan tiivistää seuraavasti. Demokratia tarkoittaa valtaa, joka perustuu kansan suostumukseen ja useimmiten vapaisiin vaaleihin, oikeusvaltioperiaatteeseen sekä monipuoluejärjestelmään. Siihen kuuluu edustuksellinen demokrati a sekä mahdollisesti suora demokratia, jossa kansalaiset osallistuvat päätösten suoraan.

Autoritaarinen hallinto keskittää vallan pienelle ryhmälle tai yhdelle henkilölle ja rajoittaa merkittävästi poliittisia oikeuksia ja opposition toimintamahdollisuuksia. Totalitaarinen hallinto menee askeleen pidemmälle kontrolloimalla sekä julkista että yksityistä elämää, ylläpitäen järjestelmällistä ideologian ja valvonnan valtakoneistoa.

Monarkia on hallitusmuoto, jossa valta periytyy ja jossa kuninkaallinen valtiovaikuttaja voi toimia symbolisena johtajana tai käytännöllisesti hallita itsevaltaisena johdon. Perustusmonarkian kaltaisissa järjestelmissä hallitusvalta on kuitenkin demokraattisin perustein ja hovin rooli on lähinnä seremoniallinen.

Oligarkia tarkoittaa valtaa pienelle ja usein hyvin toimeentulevalle ryhmälle, kuten taloudellisen tai sotilaallisen eliitin edustajille. Plutokratia korostaa erityisesti taloudellista vaikutusvaltaa vallankäytössä. Teokratia antaa uskonnonoppejen määrittämän vallan johtaa politiikkaa ja lakia. Teknokratia ja meritokratia korostavat pätevyyden ja kyvykkyyden kautta tapahtuvaa hallintaa, kun taas militaristinen hallinto ja juntahallitus viittaavat tilanteisiin, joissa armeijalla on ratkaiseva rooli vallan ylläpidossa.

Hallituslajien luokitus on sekä teoreettinen että käytännön. Monet maat yhdistävät elementtejä useista lajeista, ja käytännöissä esiintyy jatkuvia muutosprosesseja sekä oikeudellisia ja institutionaalisia sopeutuksia.