Hallintopalkkion

Hallintopalkkio on Suomessa käytössä oleva palkkausjärjestelmä, joka perustuu työntekijän suorituskykyyn ja organisaation taloudellisiin tuloksiin. Se on yleisimmin käytössä julkisella sektorilla, kuten kunnissa, kuntayhtymissä ja valtionhallinnossa. Hallintopalkkioiden tarkoituksena on motivoida työntekijöitä parantamaan suorituskykyään ja tuomaan lisäarvoa organisaatiolle.

Hallintopalkkioiden määräytyminen perustuu yleensä työntekijän henkilökohtaisiin suoritusarvioihin sekä organisaation kokonaisarvioon. Suoritusarviointi tapahtuu tyypillisesti vuosittain, ja se perustuu esimiesten tai arviointiryhmien tekemiin arvioihin työntekijän osaamisesta, sitoutumisesta ja tuloksellisuudesta. Organisaation kokonaistulos puolestaan voi perustua esimerkiksi taloudellisiin tuloksiin, asiakastyytyväisyyteen tai muuhun mittaristoon.

Hallintopalkkioiden suuruus vaihtelee työntekijän arvosanan ja organisaation tuloksen perusteella. Esimerkiksi kunnissa hallintopalkkio voi olla 1–10 prosenttia peruspalkasta, mutta se voi vaihdella alueittain ja organisaatioittain. Palkkion suuruuteen vaikuttavat myös työntekijän työtehtävät ja kokemus.

Hallintopalkkioiden käyttö on herättänyt keskustelua, sillä niiden on arveltu voivan lisätä paineita työntekijöille ja johtaa epäreiluihin arviointiin. Kritiikkiä on kohdistunut myös siihen, että hallintopalkkiot voivat korostaa lyhytaikaisia tuloksia kustannuksella pitkäaikaisen kehityksen edistämiselle. Vastapainoksi on kehitetty myös muita palkkausmuotoja, kuten kiinteitä palkkioita tai bonuksia, jotka perustuvat erilaisiin mittareihin.

Hallintopalkkioiden käyttö on säädetty osana julkisen sektorin palkkausjärjestelmää, ja niiden soveltaminen on paikallisten työehtosopimusten ja organisaatioiden sisäisten ohjeiden mukaisesti.