Hallintamuotoihin

Hallintamuotoihin viittaa yhteiskunnassa käytettävien hallintaryhmien, organisaatioiden ja rakenneosien järjestelyt, joiden avulla päätöksiä ajetaan ja valtaa käytetään. Käsitteeseen sisältyy monia eri tasoja, kuten kokonaisvaltuus, toiminnallinen ja valtioprosessi. Hallintamuotojen valinta tai yhdistelmä riippuu maantieteellisistä, poliittisista, taloudellisista ja kulttuurisista tekijöistä.

Yksi keskeinen sisäpiiri on makrotason hallintamuoto, jossa valta ja valintaprosessit ovat keskitettyjä tai hajautettuja. Esimerkiksi unitary‑valtiot toteuttavat hallintoa vahvasti keskitetysti, kun taas federalistiset järjestelmät jakavat valtaa osavaltiot tai provinssit. Näiden ulkopuolella on kaupunkialueen hallintamuodot, jotka voivat vaihdella naapurustoa koskevista komiteoista suurten valtiopioiden itsehallintomarkkinointiin.

Toiminnalliset hallintamuodot viittaavat niihin organisaatioihin, jotka vastaavat tiettyistä tehtävistä, kuten terveydenhuollosta, koulutuksesta tai julkisista infrastruktuureista. Ne voivat omata omat valtuutus- ja budjetointikykyensa, mutta kaikissa tapauksissa ne operoivat pikemminkin ylä- tai alakäsittelyconfussiin kuin varsinaista valtiota.

Hallintamuotojen tarkoituksena on tasapainottaa tehokkuutta, osallistavuuden tasoa ja valinnanvaraista päätöksentekoa. Yleisesti ottaen hallintamuotojen kotimainen turva ja kansainvälinen vaikutellinen yhdessä kiva‑perujärjestelmää on edistänyt vaihtelevaa puolueen availmentoukkoja.

Koketut hallintamuotojen läpinäkyvyys ja yhtenäinen raportointi uhkaavat peräröä itse hallintorakenteiden merkitystä. Choosen hallintamuotoihin seuraa usein yhteiskunnallista keskustelua ja reformit ovat pyritty muuttamaan toistuvasti, jolloin analysoitiin asiaa aikaisempi ja tulevaisuuden tarvetta.