Hajoamisominaisuudet

Hajoamisominaisuudet ovat kemiallisten aineiden stabiilisuuteen ja hajoamiseen liittyviä ominaisuuksia, jotka kuvaavat, millä ehdoilla aine hajoaa ja millaisia hajoamistuotteita muodostuu. Ne riippuvat muun muassa lämpötilasta, paineesta, valosta sekä materiaalin rakenteesta ja epäpuhtauksista. Yleisimmät hajoamistilanteet ovat terminen hajoaminen (lämpö vaikutuksesta), fotolyysi (valon vaikutuksesta) sekä paineen tai mekaanisen rasituksen aiheuttama hajoaminen.

Hajoamisominaisuuksia arvioidaan sekä turvallisuus- että materiaalitieteellisessä kontekstissa. Tärkeitä mittareita ovat hajoamislämpötila (milloin aine alkaa hajota), hajoamisnopeus sekä aktivaatioenergia. Näiden avulla voidaan arvioida varastointi- ja kuljetusolosuhteita sekä käytön aikaisia riskejä. Hajoamisen kulkua voidaan kuvata kinetiikalla ja hajoamisprofiileilla. Tutkimuksessa käytettäviä mittausmenetelmiä ovat termogravimetrinen analyysi (TGA), differentiaalinen skannauksellinen kalorimetria (DSC) sekä erilaiset isotooriset kokeet.

Esimerkkejä ovat terminen hajoaminen orgaanisissa yhdisteissä ja polymeereissä sekä epäorgaanisten yhdisteiden kuten nitrien ja peroksidien hajoamisvaiheet. Hajoamisominaisuudet vaikuttavat materiaalivalintoihin, varastointi- ja käsittelyohjeisiin sekä turvallisuusluokituksiin. Ne auttavat myös ymmärtämään, miten aine käyttäytyy erilaisissa käyttösuhteissa ja millaisia tuotetason nopeita varotoimia tarvitaan.