Hajaantumista

Hajaantuminen on ilmiö, jossa jokin esiintyy yhä laajemman tilan alueella, useimmiten alkuperäisestä keskuksesta lähtevän leviämisen tuloksena. Sillä viitataan sekä biologisiin populaatioihin ja yksilöihin että ei-elollisiin ilmiöihin, kuten aineiden tai ideoiden leviäminen tilassa. Hajaantuminen voidaan nähdä prosessina, jonka lopputuloksena kasvihuonemeen, koodikirjaan tai ekosysteemiin syntyy uusi tilallinen jakautuma.

Biologiassa hajaantuminen kuvaa sitä, miten yksilöt tai kokonaiset populaatiot siirtyvät ja asettuvat uudelle alueelle. Levyminen tapahtuu usein kolmella pääkädellä: passiivisesti (tuulen, veden tai gravitaation vaikutuksesta), aktiivisesti (eläinten tai muiden yksilöiden liikuttamana) sekä ihmisen toiminnan kautta (esimerkiksi maatalouden, kaupan tai liikenneinfrastruktuurin seurauksena). Hajaantuminen voi johtaa uusien elinympäristöjen valtaamiseen, geneettisen vaihtelun lisääntymiseen ja populaatioiden koon muutoksiin.

Käytännön esimerkkejä ovat kasvien siementen leviäminen tuulen tai eläinten välityksellä, eläinten siirtyminen uusille alueille, sekä taudinaiheuttajien leviäminen alueelta toiselle. Hajaantuminen on keskeinen käsite ekologisissa ja maantieteellisissä malleissa, luonnonsuojelussa, epidemiologiassa ja maankäytön suunnittelussa.

Hajaantuminen eroaa tilastollisesta hajonnasta, joka kuvaa datan vaihtelua tilastoyksiköissä. Suomen kielessä hajaantuminen viittaa ennemminkin tilan jakautumisen prosessiin kuin pelkkään mittaustulosten vaihteluun. Etymologisesti sana juontuu hajaantua-kohdasta, jonka ideana on leviäminen erillään oleville alueille.