Graffitityylin

Graffitityylin viittaa visuaaliseen ilmiöön, jossa kirjoitus- ja taidetekniikat yhdistyvät suureen mittakaavaan ja dynaamiseen sommitteluun. Siinä korostuvat kirjaimet, muodonvuorottelut ja väriyhdistelmät, jotka muodostavat tunnistettavan kokonaisuuden katsojan silmien edessä. Graffitityylin keskeisiä piirteitä ovat suuret kirjaimet, vahvat ääriviivat, voimakas kontrasti täyttöväreissä sekä kolmiulotteiset varjostukset tai perspektiiviefektit. Tyylit voivat vaihdella yksinkertaisista, luettavista kirjaimista monimutkoisiin, toisiinsa kietoutuneisiin muotoihin.

Yleisimmät alatyylit ovat esimerkiksi bubble-kirjaimet, joissa kirjaimet ovat pyöreitä ja pullottavia; straight lettering, jossa kirjasin on selkeä ja luettava; sekä wildstyle, jossa kirjaimet ja elementit kietoutuvat toisiinsa. Tämän lisäksi ovat throw-upit, stencil-tyylit sekä erilaiset sticker- ja paste-tekniikat. Graffitityyli on usein osa laajempaa katutaidekulttuuria, jossa musiikki, tanssi ja visuaalinen ilmaisu kietoutuvat toisiinsa.

Historian lähteet sijoittavat graffitityylin 1960–1970-luvuille Pohjois-Amerikkaan, erityisesti Philadelphiaan ja New Yorkiin, missä taggaaminen ja tunnistettavat nimikirjoitukset kehittyivät nopeasti. 1980–1990-luvuilta periytyy entistä suurempia ja monimutkaisempia maalauksia sekä tyylien kansainvälistyminen. Nykyään graffitityyli nähdään sekä taiteellisena ilmaisuna että osana kaupungin identiteettiä ja kehittämistä.

Tekniikat ja työvälineet vaihtelevat spraymaaleista ja erilaisista suuttimista (cap-muunnokset) sekä merkkaus- ja stensiilityökaluista. Julkisen tilan käyttö aiheuttaa usein keskustelua laillisuudesta ja omistusoikeuksista, mutta visuaalinen graffitityylin nähdään yhä useammin osana kaupunkien kulttuuritarjontaa sekä visuaalisen suunnittelun inspiraationa.