Glukuronidoidaan

Glukuronidoidaan on biokemiallinen konjugaatio, jossa glukuronihappo liitetään substraattiin. Tämä reaktio kuuluu kehon vaihe II -aineenvaihduntaan ja sen katalysoivat UDP-glukuronosyltransferaasit (UGT). Donoriyhdisteena toimii UDP-glukuronihappo, joka syntetisoidaan UDP-glukoosista.

Reaktio tapahtuu pääasiassa maksassa endoplasmisessa retikululumissa, mutta esiintyy myös muissa kudoksissa kuten suolistossa ja munuaisissa. Glukuronidoituminen lisää substraatin vesiliukoisuutta ja helpottaa sen erittymistä virtsaan tai sapen mukana. Joillakin glukuronidoituilltuilla yhdisteillä voi lisäksi esiintyä enterohepatisesta kiertoa, jolloin glukuronidi voidaan palautua takaisin sen fysiologiseen muotoonsa suolistossa.

Substraatteja glukuronidoidaan sekä endogeenisista että exogeenisista lähteistä. Endogeenisiä kohteita ovat bilirubiini, monet hormoneja ja rasvaliukoiset yhdisteet, kun taas exogeenisiä voivat olla monet lääkeaineet, ympäristömyrkyt ja muut vierustenvälistä kemikaaleja.

Gli UGT-entsyymit muodostavat useita isoformeja, joista UGT1A1 on erityisen tärkeä bilirubiinin konjugaatiossa ja UGT2B7 eräiden steroidien sekä lääkeaineiden glukuronidoitumisessa. Geenimuutokset voivat heikentää glukuronidoitumista; esimerkkejä ovat Gilbertin ja Crigler-Najjarin oireyhtymät, jotka vaikuttavat bilirubiinin hävittämiseen.

Lääkitys- ja lääkeympäristövuorovaikutukset voivat muuttaa glukuronidoitumista ja siten lääkkeen pitoisuuksia kehossa. Jotkin aineet voivat estää tai indusoida UGT-entsyymejä, mikä vaikuttaa erittymiseen ja vaikutusajan pituuteen.