Glukoositasosta

Glukoositasosta tarkoittaa veressä olevan glukoosin pitoisuutta. Se on tärkeä energianlähde soluille, ja sen säätely on tarkkaa: haima erittää insuliinia vastauksena korkealle glukoositasolle, kun taas glukagon lisää glukoosin tuotantoa maksasta. Pitkälle kehittynyt glukoositasojen säätely pitää paaston- ja aterian jälkeiset arvot turvallisella, elimistölle sopivalla tasolla.

Glukoositasoa mitataan plasman tai veriseerumin glukoosipitoisuutena. Yksiköt ovat mmol/L ja mg/dL. Paaston normaaliksi arvoksi pidetään yleensä noin 3.9–5.5 mmol/L (noin 70–99 mg/dL). Aterian jälkeinen arvo kaksi tuntia ruokailusta tulisi olla alle 7.8 mmol/L (alle 140 mg/dL). Pre-diabetes tarkoittaa paaston 5.6–6.9 mmol/L (100–125 mg/dL) ja aterian jälkeinen 7.8–11.0 mmol/L (140–199 mg/dL). Diabetes todetaan yleensä paaston ≥7.0 mmol/L (≥126 mg/dL) tai kaksi tuntia 2 h OGTT: ≥11.1 mmol/L (200 mg/dL).

Glukoositaso vaihtelee ruokavalion koostumuksen, fyysisen aktiivisuuden, stressin, sairauksien ja lääkehoitojen mukaan. Pitkittynyt korkea glukoositaso voi lisätä riskiä diabeettisiin komplikaatioihin, kuten verisuoniongelmiin, munuaisiin ja silmiin. Hyvinkin alhainen glukoositaso (hypoglykemia) voi aiheuttaa heikotusta, ärtymystä tai tajunnanmenetystä.

Seuranta ja hallinta perustuvat elämäntapamuutoksiin sekä tarvittaessa lääkehoitoon. Diabeetikoille suositellaan säännöllistä glukoositason seurantaa kotona tai CGM-laitteilla, mikä auttaa ylläpitämään turvallisia arvoja ja ehkäisemään komplikaatioita.