Glukoosirasitustestiin

Glukoosirasitustestiin, Suomessa usein kutsuttuna glukoosin sietokokeeksi, on kliininen tutkimus, jolla arvioidaan elimistön kykyä käsitellä glukoosia. Yleisin muoto on suun kautta annettava oraali glukoosirasitustesti (OGTT). Siinä annetaan paiston jälkeen 75 g glukoosia ja mitataan verensokeri paaston tilasta sekä noin 1 ja 2 tunnin kuluttua liuoksen nauttimisesta. Testiä käytetään sekä diabeteksen diagnosointiin että glukoosinsisäytön arviointiin, ja sitä voidaan käyttää myös gestational diabetes -seulontana raskauden aikana.

Menetelmä ja valmistautuminen ovat keskeisiä testin luotettavuuden kannalta. Testi suoritetaan laboratoriossa tai terveydenhuollon yksikössä. Potilaan tulisi olla paastossa noin 8–14 tuntia ennen testin aloitusta. Ateriat, runsas alkoholi sekä runsasrasvainen tai runsaskalorinen ruokavalio voivat vaikuttaa tuloksiin. Testin aikana vältetään tupakointi ja liiallinen fyysinen rasitus. Glukoosiliuos nautitaan siirappisen juoman muodossa, ja verensokeriarvot mitataan paaston tilasta sekä annetun glukoosin jälkeen 1–2 tunnin kuluttua.

Tulosten tulkinta perustuu paasto- ja jälkimmäisten mittausten arvoihin. Normaali sietokyky tarkoittaa, että verensokeri pysyy normaalina molemmissa mittauspisteissä. Heikentynyt glukoosinsieto (IGT) ja diabetes viittaavat sietokyvyn häiriöön. Raskauden aikana käytettävät kriteerit voivat poiketa, ja gestational diabetes -diagnoosi riippuu sovellettavasta ohjeistuksesta. Testi ei ole kaikissa tilanteissa optimaalinen esimerkiksi akuutin sairauden aikana.