Glukoosimuutokset

Glukoosimuutokset tarkoittavat veren glukoosipitoisuuden vaihtelua, joka voi olla normaalia tai viitata terveysongelmaan. Verensokeri nousee aterian jälkeen ja palautuu paaston aikana, ja sitä säätelevät pääasiassa haima (insuliini ja glukagon), maksa sekä muut hormonit kuten adrenaliini, kortisoli ja inkretiinit. Yleensä tasapainon säilytys on yksilöllistä, mutta joissakin tilanteissa ruokavalio, liikunta, sairaudet tai lääkehoito voivat aiheuttaa suuria vaihteluita.

Patologisia glukoosimuutoksia voidaan nimetä hypoglykemiksi eli liian matalaksi glukoosiksi sekä hyperglykemiaksi eli korkeaksi glukoosiksi. Hypoglykemiaan liittyy usein liiallinen insuliiniannos, vähäinen ruokamäärä, runsas liikunta tai alkoholin käyttö; oireita voivat olla vapina, hikoilu, nopea sydämen sykkeen kiihtyminen ja tajunnan häiriöt. Hyperglykemia johtuu usein diabeteksesta, infektiosta, stressistä tai lihavuudesta, ja se voi ilmestyä lisääntyneenä janona, virtsauksen lisääntymisenä sekä väsymyksenä. Pitkittäiset glukoosimuutokset voivat lisätä riskiä rakenteellisille komplikaatioille, kuten verisuonimuutoksille.

Diagnoosi perustuu verensokerin mittauksiin ja pitkäaikaisen sokerin tasoon kuvaaviin kokeisiin. Tavanomaisia mittauksia ovat paastoverensokeri, suora plasma-glukoosi aterian jälkeen (postprandiaalinen glukoosi) sekä HbA1c-arvo. Diabetes todetaan usein, kun paastoverensokeri on ≥7,0 mmol/L, HbA1c on ≥6,5 %, tai 2‑tunnin arvo suun glukoos one‑testissä (OGTT) on ≥11,1 mmol/L. Esidiabetes ilmenee paastoarvoissa noin 5,6–6,9 mmol/L tai 2‑tunnin OGTT-arvossa noin 7,8–11,0 mmol/L.

Ehkäisy ja hoito painottuvat ruokavalion sekä liikunnan tärkeyteen, painonhallintaan ja tarvittaessa lääkitykseen sekä säännölliseen glukoosin seurantaan. Erityishuomiota kiinnitetään raskauden aikana tapahtuvaan glukoosimuutoksiin sekä yksilöllisiin tavoitteisiin verensokerin hallinnassa.