Glukokortikoiden

Glukokortikoidit ovat kortikosteroideja, joita käytetään sekä luonnollisesti elimistössä tuotettuna kortisolin että synteettisinä lääkkeinä. Ne sitoutuvat glukokortikoidireseptoriin solun sisäpuolella ja vaikuttavat ylempiarvoisesti geenien aktiivisuuteen.Faustaan ne säätelevät tulehdusprosesseja ja immuunivastetta sekä aineenvaihduntaa, jolloin ne voivat vähentää tulehdusta, ehkäistä immuunivastausta ja muokata energiantuotantoa.

Glukokortikoidien teho ja kesto vaihtelevat molempien vaikutuksien ja molekyylin ominaisuuksien mukaan. Esimerkkejä ovat hydrokortison (lyhytvaikutteinen), prednison/prednisoloni (kohtuullinen kesto), dexametason ja beetaametonis Neljäntä (pitkäkestoiset ja voimakkaat anti-inflammatoriset vaikutukset). Monet syntetisoidut glukokortikoidit eroavat myös mineraalokortikoidivaikutuksesta, mikä vaikuttaa nesteytykseen ja sydämen käyttöön.

Käyttöalueet ovat moninaisia. Glukokortikoideja käytetään korvaushoidossa primaarin lisämunuaiskuoren vajaatoiminnassa ja sekundaarisessa lisämunuaiskuoren vajaatoiminnassa sekä tulehdus- ja autoimmuunisairauksien hoidossa (astma, COPD, ihosairaudet, suolistosairaudet kuten Crohnin tauti ja haavainen päänsärky, reuma, lupus). Erilaiset annostelutavat ovat oraalinen, inhalatiivinen, topikaali sekä injektioviestit.

Haittavaikutukset ja turvallisuus

Pitkäaikaishoito systeemisillä glukokortikoideilla aiheuttaa usein sivuvaikutuksia, kuten painonnousu, verenpaineen nousu, verensokerin kohoaminen, osteoporoosi, kasvun hidastuminen lapsilla sekä iho-oireet. HPA-akselin lamaantuminen voi vaatia asteittaista lopetusta. Pitkäaikainen ja voimakas käyttö voi lisätä infektiovaaraa ja rasittaa maha-suolikanavaa. Raskauden aikana glukokortikoidien käyttö on harkittava huolellisesti, hyötyjä ja riskejä punniten.

Annoksen pienentäminen ja hoidon loppuun sovittu taperointi ovat tärkeitä, jotta vältetään kriteeriset vieroitusoireet ja pahoitetaan tilan paheneminen. Seuranta keskittyy kliiniseen vasteeseen, verensokerin ja luuston tilan seurantaan sekä mahdollisten haittavaikutusten varhaiseen havaitsemiseen.