Geotermisen

Geoterminen energia on maan sisäisestä lämpöenergiasta saatavaa voimaa, jota voidaan hyödyntää sekä sähkön tuotantoon että rakennusten lämmittämiseen ja jäähdyttämiseen. Lämpöä syntyy maankuoren syvissä kerroksissa sekä radioaktiivisen hajoamisen seurauksena ja se nousee ajan mittaan pintaa kohti. Termi geoterminen juontuu kreikkalaisista sanoista geo 'maa' ja thermē 'lämpö'.

Geotermisen energian käyttö perustuu useisiin teknologioihin. Sähköntuotannossa yleisiä ovat kuivahöyrylaitokset, höyrystyminen (flash) ja binäärikiertojärjestelmät. Rakennusten lämmitys ja jäähdytys toteutetaan maaperän lämpöä hyödyntävillä maalämpö- sekä geotermisilla lämmitys- ja jäähdytysjärjestelmillä sekä lämpöpumpuilla. Tutkimuksessa kehitetään myös Enhanced Geothermal Systems (EGS) -menetelmiä, joiden avulla voidaan hyödyntää laajempia geotermisiä varoja.

Maailmanlaajuisesti suurimmat varannot sijaitsevat tuliperäisillä alueilla. Islannin sekä Filippiinien ja Indonesian geotermia muodostaa huomattavan osan sähkön tuotannosta ja lämmityksestä; Yhdysvalloissa Kalifornian ja Nevadan sekä Italian alueilla geotermia on merkittävä energiavaranto. Geotermian taloudelliset edut koostuvat päästöjen vähäisyydestä ja pitkästä aikavälistä, mutta suurimmat haasteet ovat alkuinvestoinnit, porausteknologia sekä ympäristövaikutukset.

Ympäristövaikutukset ovat yleensä pienempiä kuin fossiilisten polttoaineiden tuotannossa, mutta geotermiseen projektiin liittyy riskejä kuten maaperän tärinät, vedenkäytön vaikutukset sekä paineenhallinta. Näiden vaikutusten arviointi sekä asianmukainen vesienhallinta ovat tärkeitä osa-alueita. Historiaan kuuluvat Larderellon geotermisen sähkön ensimmäiset kaupalliset laitokset 1913 sekä laajentuminen ympäri maailmaa.