Genetiivisääntöinen

Genetiivisääntöinen on termi, jota käytetään suomalaisessa lingvistiikassa kuvaamaan sanoja, joiden genitiivimuoto noudattaa säännönmukaista inflectionaalista käytäntöä. Kyseessä on tapa luokitella sanoja sen perusteella, määräytyykö niiden genetiivimuoto ensisijaisesti yleisen genetiivisääntöisen periaatteen mukaan vai poikkeaanko siitä poikkeuksilla. Genetiivisääntöisiä sanoja käsitellään usein osana sanastollista ja morfologista analyysiä, jolla erotetaan säännöllisesti taivutuvat muodot poikkeuksista.

Morfologisesti genetiivisääntöinen sana muodostaa genetiivimuotonsa yleensä säännönmukaisesti. Yksikköön tyypillisesti lisätään genetiiviselle muodolle -n-päätettä (esimerkiksi talo → talon, kirja → kirjan). Monikossa genetiivimuoto päättyy usein -en tai vastaavaan säännönmukaiseen päätepariin (esimerkiksi talot → talojen, kirjat → kirjojen). Tämänkaltaiset sanaryhmät soveltuvat kieliteoreettisessa kontekstissa testattaviksi säännönmukaisuudesta ja mahdollisista poikkeuksista.

Käyttöesimerkkejä voidaan antaa sekä yksikön että monikon genetiivistä: “talon ovi” (the house’s door) ja “kirjan sivut” (the book’s pages). Poikkeukset, jotka eivät noudata tätä yleistä mallia, luetaan poikkeuksiksi ja voivat saada lisätietoa sanan taivutus- tai alkuperämuodosta.

Genetiivisääntöinen käsite on hyödyllinen opetuksessa ja kielitieteellisessä vertailussa, sillä se korostaa säännönmukaisuutta sekä sitä, miten poikkeukset vaikuttavat sanan taivutukseen. Se tarjoaa rakenteellisen näkökulman siihen, miten genetiivin muodostuminen voidaan sekä yleisesti että poikkeuksellisesti kuvata.