Galvaanijärjestelmät

Galvaanijärjestelmät, tunnetaan myös nimellä galvaaninen korroosio, syntyy kun kaksi eri metallia ovat sähköisessä kosketuksessa kosteassa ympäristössä. Tämä ilmiö perustuu sähkökemialliseen prosessiin, jossa jalompi metalli suojaa itseään syövyttymiseltä uhraamalla epäjalomman metallin. Ero metallien sähkökemiallisessa potentiaalissa määrittää, kumpi metalli toimii anodina (syöpyy) ja kumpi katodina (suojautuu).

Yleisimpiä galvaanijärjestelmiä esiintyy esimerkiksi metallirakenteissa, joissa käytetään eri metallisia kiinnikkeitä tai liitoksia. Yleinen esimerkki on teräspultin ja kuparisäiliön välinen liitos. Kupari on jalompana metallina suojaa itseään, kun taas teräspultti syöpyy nopeammin. Merenkulussa alusten rungoissa käytettävät sinkkianodit ovat klassinen esimerkki galvaanisen suojauksen hyödyntämisestä. Sinkki on epäjalompi kuin aluksen teräsrunko, joten se syöpyy ensin suojaten terästä meriveden aiheuttamalta korroosiolta.

Galvaanisen korroosion ehkäisemiseksi on useita keinoja. Yksi tapa on välttää eri metallien suoraa kosketusta tai eristää ne toisistaan sähköisesti. Toinen tehokas menetelmä on käyttää pinnoitteita, kuten maalikerroksia tai galvanointia (sinkkipinnoite teräkselle), jotka estävät metallien altistumisen syövyttävälle ympäristölle. Myös metalliseosten valinta, joissa metallien sähkökemialliset potentiaalit ovat lähempänä toisiaan, voi vähentää korroosioriskiä. Galvaanijärjestelmien ymmärtäminen on tärkeää rakenteiden kestävyyden ja käyttöiän varmistamiseksi eri olosuhteissa.