Galvaanisen

Galvaanisen ilmiönä viitataan galvanismiin, joka tarkoittaa sähkökemiallisia ilmiöitä ja prosesseja, joissa kemiallinen energia muunnetaan sähköenergiaksi tai päinvastoin. Etymologisesti termi juontuu italialaisen fysiologin Luigi Galvanin nimestä.

Galvaaninen solu on laite, jossa kahden eri metallin elektrodien ja elektrolyyttin välille syntyy sähkövirta kemiallisten reaktioiden seurauksena. Jännite ja virta riippuvat elektrodien materiaaleista sekä käytetystä elektrolyyttistä.

Galvaaninen pinnoitus, eli galvanointi, on prosessi, jossa teräs tai rauta päällystetään toisen metallin, usein sinkin, kerroksella korroosion estämiseksi. Pinnoitus tapahtuu elektrolyyttisessä ratkaisussa, ja kerros muodostuu tiiviisti metallin pintaan.

Galvaaninen korroosio tapahtuu, kun kaksi erilaista metalleja ovat sähkökontaktissa elektrolyyttisessä ympäristössä. Aktiivisempi metalli (anodi) hapertuu nopeammin kuin vähemmän aktiivinen (katodi). Tämä ilmiö on yleinen rakennuksissa, laitteissa ja merellisissä ympäristöissä.

Katodinen suojaus on yksi tapa hallita galvaanista korroosiota. Siinä käytetään uhra-anodeja tai sähköistä virtalähdettä, joka suojaa rakennetta korroosiolta.

Sanan galvaaninen juuret ovat Galvanin nimestä, ja se kattaa sekä sähkökemialliset ilmiöt että käytännön tekniikat, kuten galvanoinnin ja korroosiosuojauksen, joita sovelletaan teollisuudessa ja rakennusalalla.