Funktionkohdinnan

Funktionkohdinnan on käsite, jota käytetään kuvaamaan ohjelmointikielen tai muodollisen mallin sisäistä prosessia, jossa funktionimikkeelle määrätään vastine toteutuksesta. Sen ytimessä on se, miten nimi ja sen toiminta sidotaan toisiinsa tietyssä ympäristössä. Käytännössä kyse on siitä, miten funktion kohdentaminen tapahtuu ohjelman kontekstissa.

Sidontamuotoja on yleisellä tasolla kahta: staattinen ja dynaaminen. Staattinen sidonta ratkaistaan usein käännösvaiheessa ennen ohjelman ajoa, jolloin funktio yhdistetään ennalta määriteltyyn toteutukseen. Dynaaminen sidonta tapahtuu vasta ajon aikana, jolloin toteutus voidaan valita tilanteen mukaan. Lisäksi käsitteet kuten leksikaalinen vs dynaaminen sidonta liittyvät siihen, missä kontekstissa funktio määritellään ja miten sen ympäristö tallentuu.

Mekanismit, joilla funktionkohdintaa toteutetaan, ovat ympäristöt (binding environments), symbolitaulut ja sulkeumat. Sulkeuma tallentaa määritelmän yhteydessä olevan ympäristön, jolloin funktio voi viitata määritelmän syntyhetkellä havaittuihin arvoihin. Tämä mahdollistaa korkeamman asteen funktiot, funktioiden siirtämisen ja modulaarisen suunnittelun.

Käytännön merkitys: funktionkohdinnan on keskeinen ohjelmistotekniikassa, kielten suunnittelussa ja semanttisessa mallinnuksessa. Se vaikuttaa ohjelman luettavuuteen, optimointiin ja virheiden ehkäisyyn. Termi ei ole vakiintunut kaikissa yhteyksissä, ja sen tarkka merkitys voi vaihdella kontekstin mukaan. Katso myös: sidonta, semantiikka, sulkeuma, koodin suoritus.