Fosforiyhdisteillä

Fosforiyhdisteet ovat yhdisteitä, joissa fosforia on sitoutuneena toisiin atomeihin. Ne kattavat sekä epäorgaaniset oksidit ja hapot että orgaaniset fosforiyhdisteet. Fosforilla on useita hapetusasteita; yleisimmät ovat +5, jolloin muodostuvat hapot ja niiden suolat (esimerkiksi fosforihappo H3PO4 ja sen suolat), sekä +3 (fosforihappoiden kaltaiset yhdisteet kuten H3PO3) sekä -3 (joissakin orgaanisissa yhdisteissä, kuten fosfiineissa PH3).

Fosforiyhdisteet voidaan luokitella pääryhmiin seuraavasti: epäorgaaniset oksidit ja hapot (esimerkiksi P4O10, joka käytännössä vastaa P2O5, sekä H3PO4 ja siitä muodostuvat suolat kuten fosfaatit), halogenoidit (kuten PCl3 ja PCl5), sekä orgaaniset fosforiyhdisteet (fosfoesterit, fosfiinit ja phosphoryynit). Näiden lisäksi esiintyy monia monimutkaisempia yhdistelmiä ja polyfosfaattimuotoja.

Luonnossa fosforia esiintyy etenkin mineraaleina, kuten apatiitteina Ca5(PO4)3F. Teollisesti fosforia tuotetaan muun muassa rikastetusta fosfaattimaasta: rikkihapon kanssa käsitelty fosfaattilouhnekiteestä saadaan fosforihappoa (H3PO4) ja sen suoloja. Valkoinen fosfori tuotetaan sähkökattiloissa fosfaattipitoisen raakaaineksen pelkistämällä; klooridioksidi- ja klorointiprosesseja käytetään PCl3:n ja PCl5:n valmistukseen.

Käyttökohteet ovat laajat: lannoitteet (fosfaatti- ja di- sekä monohydrogenfosfaatit), teollisuus- ja ravinnonlaitteiden lisäaineet sekä joidenkin organofosforiyhdisteiden perusteet, kuten joidenkin fungisidien ja estereiden valmistus. Fosforiyhdisteet voivat kuitenkin olla myrkyllisiä ja ympäristövaikutuksiltaan huomionarvoisia; valkoinen fosfori on erityisen myrkyllinen ja syttyy itsestään, joten sitä käsitellään veden alla.