Fosforiyhdisteet

Fosforiyhdisteet ovat kemiallisia yhdisteitä, jotka sisältävät fosforia. Ne kattavat laajan kirjon yhdisteitä, joissa fosforin oksidaatiotila vaihtelee useista tiloista -3 aina +5:iin. Fosforiyhdisteet jaetaan epäorgaanisiin ja orgaanisiin yhdisteisiin, ja ne ovat keskeisiä sekä teollisuudessa että biokemiassa.

Epäorgaaniset fosforiyhdisteet sisältävät fosforin eri oksidaatiotiloja sekä valkoista, punaista tai mustaa fosforia, P4O10:n kaltaisia oksideja kuten diphosforpentoksidi, fosforihappo H3PO4 sekä näiden suoloja ja rakenneryhmiä, kuten fosfaatti- ja fosfaattiyhdisteet. Fosforihalideja kuten PCl3 ja PCl5 sekä P2O5-lähtöisiä yhdisteitä käytetään usein teollisissa prosesseissa hydrolysoituvina ja esimerkiksi hapettumis- tai pelkistymislähteinä sekä katalyytteinä. Fosforin yhdisteet voivat esiintyä sekä matalissa että korkeissa oksidaatiotiloissa, mikä vaikuttaa niiden reaktiivisuuteen ja sovelluksiin.

Orgaaniset fosforiyhdisteet muodostuvat, kun fosfori on kiinnitetty orgaanisiin ryhmiin. Tällaisia ovat fosfiinit (PR3) sekä organofosfaattiset yhdisteet, joissa fosfori on P=O- tai P–O–C-sidoksissa sekä usein myös P–C-sidoksilla. Näitä yhdisteitä käytetään katalyyteinä, lääke- ja pesuteollisuudessa sekä muissa kemian prosesseissa; joissakin tapauksissa ne toimivat myös raaka-aineina lannoitteille, palo- ja tunkeutumissuojelussa sekä torjunta-aineissa.

Turvallisuus ja varastointi: Monet fosforiyhdisteet ovat myrkyllisiä tai erittäin reaktiivisia. Valkoinen fosfori on tulenarkaa ja myrkyllistä; organofosfaattiset yhdisteet voivat olla hermostomyrkkyjen kaltaisia tai aiheuttaa ympäristöhaittoja. Käsittelyyn tarvitaan asianmukaiset suojavarusteet ja asianmukainen jätehuolto sekä varastointi, joka minimoi reaktiot veden tai ilman kanssa.