Fosforitasapainoa

Fosforitasapaino tarkoittaa fosfaattien määrän tasapainoa kehossa. Fosfori on välttämätön ATP:n ja nukleotideiden rakennusaine sekä luuston mineralisaation kannalta. Tasapaino heijastuu sekä veren fosfaattipitoisuuteen että fosforin varastoinnin ja käytön kokonaisvaltaiseen hallintaan. Ravinnosta saatava fosfori imeytyy suolistossa, luuston fosforivarastot toimivat reservinä ja munuaiset säätelevät fosforin eritystä ja takaisinimeytystä.

Fosforitasapainoa säätelevat pääasiassa munuaiset, ruoasta saatava fosfori ja useat hormonit. Munuaiset hallitsevat fosforin takaisinimeytymistä ja erittymistä, minkä lisäksi kilpirauhashormoni PTH, D-vitamiini (kalcitriol) ja FGF23 vaikuttavat fosforin aineenvaihduntaan. PTH lisää fosfaattien eritystä munuaisissa ja vähentää niiden takaisinimeytystä. D-vitamiini lisää suolistosta fosforin imeytymistä. FGF23 vähentää munuaisten fosforin takaisinimeytystä ja vähentää calcitriolin tuotantoa, mikä vaikuttaa kokonaisfosforin säätelemiseen.

Kliinisesti fosforitasapainoa seurataan veren fosfaattipitoisuudella. Aikuisten normaalipitoinen arvo on yleensä noin 0,8–1,5 mmol/L (2,5–4,5 mg/dL), mutta viitteet voivat vaihdella laboratorioittain ja iän mukaan. Fosforin häiriöt voivat liittyä esimerkiksi kilpirauhas-, munuais- tai luiden sairauksiin. Hypofosforatemia voi aiheuttaa lihasheikkoutta ja hengityksen heikkenemistä, hyperfosfatemia taas liittyy erityisesti munuaissairauksiin ja voi edistää luuston muutoksia sekä kalsium-fosforisäätöjä.

Hoito- ja hallintaperiaatteet riippuvat esiintyvyydestä. Hypofosforatemian hoidossa voidaan käyttää fosfaattilisät tai ruokavalion muutoksia, kun taas hyperfosfatemian hoidossa keskitytään ruokavalion rajoitukseen sekä fosfaatin sitovia lääkkeitä ja taustalla olevan tilan hoitoa. Fosforitasapainon säilyttäminen on erityisen tärkeää munuaisten sairauksissa sekä kasvussa olevilla lapsilla ja vastasyntyneillä.