Fosforipitoiset

Fosforipitoiset on yleistermi, jolla tarkoitetaan aineen tai aineen osan fosforin määrää tai pitoisuutta. Termiä käytetään useissa tieteen ja käytännön sovelluksissa, kuten maaperätutkimuksessa, vesianalytiikassa, ravitsemuksellisessa mittauksessa ja lannoitevalmistuksessa. Fosforipitoisuus voi ilmetä eri muodoissa ja sitä voidaan ilmoittaa sekä massana per yksikkö (esim. mg P/kg maaperää tai mg P/L vesiliuosta) että kemiallisesti määriteltynä pitoisuutena.

Maaperässä fosforipitoisuudet liittyvät sekä maaperän kokonaisfosforiin että kasvukyvyn kannalta käyttökelpoiseen fosforiin. Yleisesti käytettyjä mittausmenetelmiä ovat esimerkiksi Olsen- tai Mehlich-tyyppiset etraho, joiden avulla saadaan arvoja kasvualustan fosforin saatavuudesta. Maaperän fosforipitoisuus vaihtelee suuresti maaperätyypin, ravinnetasapainon ja viimeaikaisen lannoituksen mukaan.

Vesiympäristössä fosforipitoisuus ilmoitetaan usein kokonaisfosforina (TP) tai liuennautuvana reaktiivisena fosforina, kuten ortofosfaattina (PO4-P). Näiden pitoisuuksien seuranta on tärkeää rehevöitymisen ehkäisemiseksi. Valvontaa ohjaavat usein ympäristönsuojelusäännökset ja vesienhoidon tavoitteet, joissa pitoisuudet pyritään pitämään riittävän alhaisina.

Ravinnossa fosforipitoisuus kertoo elintarvikkeiden fosforin määrästä ja on merkittävä erityisesti munuaisten vajaatoiminnan tai muiden terveysriskien yhteydessä. Fosforipitoisuudet ilmoitetaan yleisesti milligrammoina fosforia per 100 grammaa elintarvikepainoa tai suhteessa kokonaisenergiaan.

Analyyttisesti fosforipitoisuudet mitataan erilaisilla tekniikoilla, kuten kolorimetrisillä molybdaatti-muodostumaa hyödyntävillä menetelmillä ortofosfaatin määrän arvioimiseksi sekä ICP-OES- tai ICP-MS-spektrometriapropeilla kokonaisfosforin mittaamiseen korkean herkkyyden tarpeissa. Tarkka mittaustapa riippuu näytteen tyypistä ja halutusta fosforin muodosta.