Fosforinsaanti

Fosforinsaanti tarkoittaa ruokavalion fosforin määrää. Fosfori on elimistön yleisesti esiintyvä kivennäisaine, joka osallistuu energia-aineenvaihduntaan (ATP), solujen rakennusaineisiin sekä luiden ja hampaiden mineralisaatioon. Aikuisen suositeltu päivittäinen fosforinsaanti on noin 700 milligrammaa. Suositukset voivat vaihdella maittain ja ne muovautuvat ikäryhmän, raskauden sekä erityisyyksien mukaan. Fosforin lähteet ovat sekä eläin- että kasvimainaisia, mutta imeytyvyys vaihtelee: eläinperäinen fosfori imeytyy yleensä hyvin, kun taas kasvipohjaisen fosforin imeytyminen voi olla vähäisempää phytaatin vuoksi.

Ravinnosta saatava fosfori löytyy runsaasti maitotuotteista, kalasta ja lihasta sekä kananmunista, pähkinöistä ja palkokasveista. Runsas fosfori voi olla lisättyä ravintolisiä ja prosessoituja elintarvikkeita, joissa käytetään fosfaattipohjaisia lisäaineita. Tällainen lisätty fosfori voi nostaa kokonaisannosta suhteellisen helposti, jos ruokavalio sisältää paljon valmisruokia.

Liiallisella fosforinsaannilla voi olla terveyshaittoja, erityisesti kroonisesti munuaissairailla. Korkea veren fosfaattipitoisuus voi johtaa kalsium-fosforitasapainon häiriöihin ja verisuonien kalkkeutumiseen sekä luiden terveyden heikkenemiseen. Hypofosfatemia (fosforin puutos) on harvinainen, mutta voi esiintyä joillakin sairauksilla tai runsaan alkoholinkäytön sekä joidenkin lääkehoitojen yhteydessä.

Yleensä yleinen ruokavalio täyttää fosforin tarpeen. Erityistarpeissa tai munuaisten tilan vuoksi suositellaan kuitenkin neuvottelua terveydenhuollon ammattilaisen kanssa ja tarvittaessa fosforin saannin rajoittamista sekä käyttölaskutusta lisäaineiden osalta. Ruokavalion fosforilähteiden valinnassa voidaan kiinnittää huomiota lisäfosforin määrään sekä biovarosettuun imeytyvyyteen.