fosfaattipitoisuus

Fosfaattipitoisuus (fosfaatin pitoisuus) kuvaa näytteessä olevan fosfaatin määrää. Se voidaan ilmaista eri fosfaattimuotojen mukaan, yleisimmin orthofosfaatin (PO4³⁻) tai kokonaisfosfaatin pitoisuutena. Tulokset ilmoitetaan usein mg/L tai µmol/L. Fosfaattipitoisuus voidaan muuntaa muodosta toiseen; PO4-P tarkoittaa fosforin massaa fosfaattiyhdisteissä ja on noin 0,326 kertaa PO4³⁻ pitoisuus. Näin ollen PO4-P ja PO4³⁻ antavat samanlaisen kuvan fosforin määrää, kun tarvittava konversio toteutetaan.

Mittaus ja analyysi: Fosfaattipitoisuuksia mitataan pääasiassa vesistöissä, elintarvikkeissa ja maaperässä. Orthofosfaatti voidaan havainnollistaa colorimetrisillä menetelmillä, kuten molybdaatti-sininen -reaktiossa, ja tulokset luetaan spektrofotometrillä. Kokonaisfosfori mittataan usein hajottamalla orgaaninen fosfori happamalla digestiolla ja mittaamalla liuenneen fosforin kokonaismäärä. Lisämenetelmiksi käytetään ionikromatografiaa ja ICP-OES/ICP-MS -instrumentteja suuremmassa mittakaavassa. Eri mittausmenetelmät antavat tulokset PO4³⁻-, PO4-P- tai kokonaisfosforipitoisuuksina, ja tarvittaessa niistä tehdään muunnokset.

Merkitys: Fosfaattipitoisuudet ovat keskeisiä ympäristö- ja vesikemian mittareita. Alhaiset pitoisuudet viittaavat usein oligotrofiin vesistöihin, kun taas korkeat pitoisuudet voivat johtaa eliöstön rikkaan kasvun aiheuttavaan eutrofiaan. Maaperässä fosfaatin saatavuus määräytyy pH:n, mineraalifiksaatioiden ja orgaanisen aineksen vaikutuksesta. Lisäksi fosfaatteja käytetään teollisuudessa ja elintarvikkeissa sekä vesihuollossa korroosion estämiseksi, mikä voi vaikuttaa purkureittien pitoisuuksiin.