Fosfaattipitoisuuksia

Fosfaattipitoisuuksia kuvataan fosfaatin määränä ympäristössä, kuten vesinäytteissä tai maaperässä. Yleisesti puhuttaessa viitataan ortofosfaattiin (PO4^3−) sekä kokonaisfosfaattiin (Total Phosphorus, TP), ja näistä sekä niihin liittyvistä pitoisuuksista voidaan puhua erillisinä tai yhteisenä fosfaattien kokonaispitoisuutena. Fosfaatteja esiintyy luonnossa ravinteina, ja niitä voi tulla sekä luonnollisista että ihmisen aiheuttamista lähteistä.

Mittayksiköt ja vertailu ovat tärkeässä asemassa. Fosfaatin pitoisuudet ilmoitetaan usein milligrammoina fosfaattia per litra (mg/L) tai mikrogrammoina per litra (µg/L). Tutkimuksissa ja vesistövalvonnassa käytetään sekä kokonaisfosfaatin (TP) että ortofosfaatin (PO4-P tai PO4^3−) arvoja, ja nämä voivat poiketa toisistaan riippuen mittausmenetelmästä ja näytteen koostumuksesta.

Merkitys ja vaikutukset. Fosfaatin ravinnearvo on keskeinen tekijä vesistöjen rehevöitymisessä: korkeat pitoisuudet voivat edistää alga- ja leväkukintoja sekä heikentää veden laatua ja käytettävyyttä. Siksi fosfaattipitoisuuksien seuranta on keskeistä vesienhoidossa, maatalouden lannoituskäytäntöjen säätelyssä sekä jätevesien puhdistuksessa.

Lähteet ja mittaus. Fosfaatteja voidaan mitata laboratoriossa käyttämällä väri- tai entsyymimäisiä reaktioita sekä ionikromatografiaa. Yksittäisissä tutkimuksissa sekä vedenhankinnassa ja purkupaikkavalvonnassa mitataan sekä TP- että ortofosfaattiarvoja, jotta voidaan arvioida ravinne-tilanne ja mahdolliset sääntelytarpeet.

Käytännön merkitys. Fosfaatin pitoisuudet vaihtelevat maantieteellisen sijainnin, vuodenajan ja lähteiden mukaan. Vesienhoidossa pyritään pitämään pitoisuudet hallinnassa välttääkseen rehevöitymistä sekä taaten turvallisen juomaveden laadun.