Fluoroskooppikuvausta

Fluoroskooppikuvaus on lääketieteellinen kuvantamismenetelmä, joka hyödyntää röntgensäteitä luodakseen reaaliaikaisia, liikkuvia kuvia kehon sisäisistä rakenteista. Toisin kuin tavallinen röntgenkuvaus, joka tuottaa staattisen kuvan, fluoroskooppi mahdollistaa kuvantamisen jatkuvana virtana, mikä on erityisen hyödyllistä arvioitaessa liikkuvia elimiä tai seurattaessa toimenpiteiden etenemistä.

Menetelmässä röntgenlähteestä tuleva sädekeila kulkee potilaan läpi ja osuu kuvantamislaitteeseen, joka voi olla perinteinen kuvavahvistin tai digitaalinen kuvakenno. Kuvavahvistin muuntaa röntgensäteet valoksi, joka sitten vahvistetaan ja näytetään monitorilla. Digitaalisessa fluoroskoopissa röntgensäteet muunnetaan suoraan sähköisiksi signaaleiksi, jotka muodostavat digitaalisen kuvan.

Fluoroskooppikuvausta käytetään laajasti useissa lääketieteellisissä sovelluksissa. Sitä hyödynnetään esimerkiksi ruoansulatuskanavan tutkimuksissa, kuten nielemisongelmien tai suoliston tukosten diagnostiikassa, usein varjoaineiden avulla. Kardiologiassa sitä käytetään sydämen ja verisuonten toimenpiteissä, kuten pallolaajennuksissa ja ohitusleikkauksissa. Myös ortopediassa ja urologiassa fluoroskooppia käytetään luunmurtumien asettamiseen ja virtsateiden tutkimiseen.

Koska fluoroskooppikuvaus perustuu röntgensäteilyyn, potilaan altistuminen säteilylle pyritään minimoimaan käyttämällä pienimpiä mahdollisia annoksia ja rajoittamalla kuvausaikaa. Säteilyturvallisuus onkin keskeinen osa menetelmän käyttöä.