urologiassa

Urologiassa tarkoitetaan lääketieteen alaa, joka keskittyy virtsateiden ja miehiseen lisääntymisjärjestelmään liittyviin sairauksiin. Hoito yhdistää lääketieteen ja kirurgian näkökulmat sekä sisältää sekä konservatiivista hoitoa että endoskooppisia ja kirurgisia toimenpiteitä. Potilaita hoidetaan sekä aikuisilla että lapsilla, ja hoito on usein moniammatillista.

Diagnoosi perustuu potilashistoriaan, kliiniseen tutkimukseen sekä laboratorio- ja kuvantamistutkimuksiin. Tavallisimmat tutkimukset ovat virtsanäytteet, verikokeet ja virtsan virtausanalyysi sekä kuvantaminen (ultraääni, CT, MRI). Kystoskopia paljastaa rakon ja virtsaputken poikkeavuuksia. Joissakin tapauksissa tehdään urodynaaminen tutkimus virtsarakon toiminnan arvioimiseksi.

Tyypillisiä ongelmia ovat virtsatieinfektiot, munuaistie- ja virtsarakonkivet sekä eturauhasen liikakasvu ja eturauhassyöpä. Myös virtsarakon- ja munuaissyövät sekä miehen hedelmällisyys- ja erektiohäiriöt kuuluvat urologian kenttään. Lasten urologiassa huomioidaan synnynnäiset virtsateiden poikkeavuudet.

Hoito voi olla lääkkeellistä, endourologista tai kirurgista. Toimenpiteillä voidaan murskata kivet, hoitaa virtsaputken ahtaumia sekä rakon toimintahäiriöitä. Kasvainten hoidossa käytetään leikkausta sekä mahdollisesti sädehoitoa, kemoterapiaa tai hormonaalista hoitoa. Hedelmällisyys- ja erektiohäiriöiden hoito sisältää lääkehoitoa ja elämäntapamuutoksia.

Koulutus ja tutkimus: Urologian erikoistuminen vie useita vuosia lääketieteen perusopintojen jälkeen. Siihen sisältyy kliininen työ ja erikoisosaamisen kehittäminen sekä jatkuva tutkimus uusien hoitomuotojen löytämiseksi.