fluoroskooppi

Fluoroskooppi on laite, jolla tuotetaan reaaliaikaista röntgenkuvaa kehosta tai muusta esineestä. Sitä käytetään elävien prosessien ja toimenpiteiden seuraamiseen, kuten katetroinnissa, angiografiassa, suolistotutkimuksissa ja ortopedisissa toimenpiteissä. Modernit fluoroskoopit voivat olla kiinteitä, mobilia C-arm-laitteistoa tai integroituna leikkaussaliin.

Menetelmän perusteena on ohut, jatkuva tai pulssimuotoinen röntgensäde, joka osuu detektoriin tai fluoresoivaan näyttöön ja muuntuu näkyväksi kuvaksi. Varhaiset fluoroskoopit käyttivät suoraa fluoresoivaa näyttöä, myöhemmin kuvaintaeivittimet (image intensifier) ja nykyään yleisesti litteän paneelin detektoreita sekä digitaalisia kuvankäsittelyjärjestelmiä. Laite voi näyttää reaaliaikaisen kuvan monitorilla ja tallentaa sarjoja myöhempää analyysiä varten.

Fluoroskoopin käyttö liittyy ionisoivaan säteilyyn, joten potilas- ja henkilökuntaturvallisuuteen kiinnitetään erityistä huomiota. Annoksen minimointi perustuu ALARA-periaatteeseen: pulssittamiseen, säteilykeilan rajaamiseen, etäisyyden hyödyntämiseen ja suojavarusteisiin. Toistuva ja viihteellinen käyttö on menneisyydessä aiheuttanut haittoja, minkä seurauksena käyttöä on säännelty tiukasti.

Sovelluksia löytyy lääketieteen lisäksi teollisuudesta ja turvallisuustarkastuksista. Tekniikan kehitys on vähentänyt säteilyannoksia ja parantanut kuvanlaatua sekä integroinut fluoroskoopin osaksi digitaalisia potilastietojärjestelmiä.