FIFOmenetelmässä

FIFO-menetelmä, lyhenne sanoista First-In, First-Out, on kirjanpidollinen ja varastonhallintamenetelmä. Sen perusperiaate on, että ensimmäisenä varastoon hankitut tai tuotetut hyödykkeet myydään tai käytetään ensimmäisenä. Tämä pätee sekä kustannusten kohdistamiseen että varaston arvostamiseen.

Kun yritys soveltaa FIFO-menetelmässä, se olettaa, että varastosta poistuvien erien kustannukset vastaavat niiden erien kustannuksia, jotka ovat olleet varastossa pisimpään. Tämä tarkoittaa, että vanhimmat ostohinnat kohdistetaan ensin myytyjen tuotteiden kustannuksiksi. Varaston loppuun jäävät erät arvostetaan uusimpien hankintamenojen mukaan.

FIFO-menetelmä on yleisesti käytössä sen yksinkertaisuuden ja intuitiivisuuden vuoksi. Se kuvaa usein todellista fyysistä virtausta, erityisesti silloin kun tuotteet pilaantuvat tai vanhenevat, kuten elintarvikkeissa. Menetelmän etuna on, että se voi estää vanhentuneen tai pilaantuneen varaston kertymistä.

Taloudellisessa raportoinnissa FIFO-menetelmä voi vaikuttaa tulokseen ja taseeseen eri tavoin kuin muut arvostusmenetelmät, kuten LIFO (Last-In, First-Out). Erityisesti inflaation aikana FIFO johtaa yleensä korkeampaan kirjanpidolliseen tulokseen ja korkeampaan varaston arvoon verrattuna LIFO-menetelmään, koska myyntikatteet lasketaan vanhemmilla (matalammilla) hankintahinnoilla ja varaston arvo koostuu viimeisimmistä (korkeammista) hankintahinnoista.