Evoluutiomukautuminen

Evoluutiomukautuminen on periytyvä ominaisuus tai piirre, joka lisää yksilöiden menestystä tietyssä ympäristössä. Se syntyy perinnöllisestä vaihtelusta, ja luonnonvalinta suosii niitä yksilöitä, joiden ominaisuudet parantavat selviytymistä ja lisääntymistä. Mutaatiot, geenivirta ja geneettinen sattuma vaikuttavat siihen, millaisia perimän vaihteluita esiintyy ja miten ne leviävät populaatiossa. Näin evoluutiomukautuminen etenee useiden sukupolvien aikana; se voi tapahtua hitaasti tai nopeasti, jos ympäristö muuttuu.

Tyypillisiä mukautumia ovat kolme pääkategoriaa: rakenteelliset (ruumiinrakenteen tai värin muutokset, jotka parantavat piiloutumista tai lämmönsäätelyä), fysiologiset (aineenvaihdunnan muutokset) sekä käyttäytymiseen liittyvät (muuttokäyttäytyminen, ruokailutavat). Esimerkkejä ovat antibioottiresistenssi bakteereissa sekä Darwinin lintujen nokkien eriytyminen eri saarilla ravinnon mukaan. Tällaiset mukautumat auttavat populaatioita selviytymään ja menestymään erilaisissa olosuhteissa.

On tärkeää erottaa evoluutiomukautuminen akklimatisoitumisesta: akklimatisoituminen on yksilön elinaikana tapahtuva muutos eikä periydy seuraaville sukupolville. Lisäksi evoluutio voi kohdata rajoitteita, kuten historiallisia muotoja ja käypiä kompromisseja (trade-offs).

Nykymaailmassa ihmisen toiminta muuttaa ympäristöjä nopeasti, ja evoluutiomukautumista on todistettu muun muassa bakteerien antibioottiresistenssin kehittymisessä sekä kasvien ja eläinten sopeutumisessa kaupungistumiseen tai ilmastonmuutokseen.