lämmönsäätelyä

Lämmönsäätely on fysiologinen prosessi, jonka avulla eliöt pitävät ruumiinlämpöään suhteellisen tasaisena ympäristön lämpötilan vaihteluista huolimatta. Tärkeää on säilyttää lämpötila, joka mahdollistaa entsyymiaktiivisuuden ja aineenvaihdunnan normaalin toiminnan sekä elimistön eheyden.

Säätelyn keskus sijaitsee aivoissa, erityisesti hypotalamuksessa, joka toimii termostaatin tavoin. Hypotalamus saa tietoa sekä kehon sisäisestä että ihon pinnan lämpötilasta termoreseptoreilta ja vertailee sitä asetettua tavoitelämpötilaa. Kun poikkeama havaitaan, keskushermosto käynnistää vaikutusmekanismeja lämmönsäätelyn palauttamiseksi.

Säätelevät mekanismit tapahtuvat sekä fysiologisesti että käyttäytymällä. Verisuonien säätely vaikuttaa lämpövaippojen lämmönhukkaan; verisuonten laajeneminen lisäsee lämmönkarkailua, supistuminen puolestaan hidastaa sitä. Hikoilu ja hengitysauttavat lämpöä haihtumien kautta, kun lämpötila nousee. Lihaksiston jäykistyminen ja vapaa liike voivat lisätä lämmöntuotantoa (tahdonalainen lihastyö), ja joissain lajeissa non‑shivering thermogenesis bamahan rasvakudoksen avulla. Lisäksi hormonit, kuten kilpirauhashormonit, voivat säätää perusmetaboliaa ja siten lämpötuotantoa pitkäkestoisesti.

Lämmönsäätelyä esiintyy sekä endotermisissä että ectotermisissä lajeissa. Endotermit, kuten nisäkkäät ja linnut, tuottavat lämpöä metabolian avulla ja voivat säätää lämmönhukkaa monipuolisesti. Ektotermit, kuten monet matelijat ja monet kalat, hakeutuvat ympäristötilanteisiin lämpötilan säätämiseksi, ja käyttävät käyttäytymistä välineenään.

Kliinisesti lämpötilan poikkeamat voivat viitata säätelyn häiriöihin. Fever (kuume) on hypothalamuksen asettaman uuden tavoitelämpötilan aiheuttama tilapäinen lämpötilan nousu immunologisen vasteen osana. Liiallinen hukkalämpö tai hypotermia voivat olla vakavia tiloja, jotka vaativat hoitoa.