Evapotranspiraatio

Evapotranspiraatio on veden siirtymistä ilmakehään, joka syntyy sekä haihtumisesta (evaporaatio) maan- tai kasvualustan pinnalta että kasvien transpiraatiosta. Se kuvaa yhdistettyä veden menoa kuten kosteuden haihtumista maaperästä sekä veden poistumista kasvien ilmakehään yhteyksistä.

Prosessi koostuu kahdesta osasta: haihtumisesta maaperästä ja kasvupinnoilta sekä kasvien transpiraatiosta, jossa kasvit haihduttavat vettä ilmankierrossa läpi ilmapäähän. Evapotranspiraatio on riippuvainen sekä energian tasapainosta että veden saatavuudesta maaperässä ja kasvihuoneessa sekä kasvillisuuden ominaisuuksista.

Keskeiset säätötekijät ovat ilmasto-olosuhteet, kuten lämpötila, ilman kosteus, ilmanopeus ja säteily, sekä kasvillisuuden kerrosten lehtipeitteinen aluetalouden ominaisuudet ja maaperän kosteus. Kasvun aikana sekä pienestä kosteusrajasta että runsaasta kosteudesta seuraa vaihtelu evapotranspiraation suuruudessa. Sateet, kastelu ja maaperän vettä varastointia kuvaavat veden saatavuuden vaikutusta.

Mittaaminen ja laskenta perustuvat sekä suoriin mittauksiin että puheisiin mallinnuksiin. Reference-evapotranspiraatio (ETo) määritetään usein FAO Penman–Monteith -menetelmällä säädataan perustuen ilman lämpötilaan, suhteelliseen kosteuteen, tuuleen ja säteilyyn. Todellinen evapotranspiraatio voidaan arvioida lysimetreillä, eddy covariance -menetelmällä tai kasvin vedenkäytön mittauksilla sekä kosteuden seurantaan perustuvilla vesitasapainolaskelmilla. Evapotranspiraatio on keskeinen käsite kastelun suunnittelussa, vesivarojen hallinnassa ja ekosysteemien sekä ilmastonmuutoksen tutkimuksessa.