Ethernetyhteyksiä

Ethernetyhteydet ovat lähiverkkojen kiinteisiin laitteisiin muodostettavia yhteyksiä, jotka noudattavat IEEE 802.3 -standardeja. Ne siirtävät dataa kehysten (frame) muodossa ja perustuvat MAC-osoitteisiin kohdelaitteen tunnistamiseksi. Nykyisessä verkkokäytössä suurin osa liikenteestä kulkee kytkimien kautta, mikä vähentää törmäyksiä ja tehostaa tiedonsiirtoa.

Fyysiset väylät ja liitännät: Ethernet voi käyttää kuparista kierrettyä paria sekä optista kuitua. Kupariliikenteessä yleisimpiä kaapeleita ovat CAT5e ja CAT6, ja lähetys tapahtuu RJ-45 -liittimillä. Kuituoptiikassa käytetään erilaisia päätelaitteita (esim. LC tai SC) ja se mahdollistaa pidemmät etäisyydet sekä suuremmat nopeudet.

Nopeudet ja standardit: Perinteisesti Ethernet kehittyi 10 Mbps (10BASE-T), 100 Mbps (100BASE-TX) ja 1 Gbps (1000BASE-T). Nykyään tarjolla on 2,5 Gbps, 5 Gbps ja 10 Gbps sekä kuituverkkojen 40 Gbps, 100 Gbps ja suuremmat nopeudet. Maksimietäisyydet riippuvat mediasta: kupariliityntäyhteyksissä tyypillinen raja on noin 100 metriä per kaapeli, kuitu mahdollistaa huomattavasti pidemmät matkat.

Käyttökohteet ja topologia: Ethernetyhteydet ovat yleisiä koti-, toimisto- ja datakeskoverkoissa. Topologiana käytetään usein tähteä, jossa laitteet yhdistetään keskitettyyn kytkimeen. Reitittimet yhdistävät paikalliset Ethernet-verkot laajempiin yhteyksiin, ja verkossa hyödynnetään usein DHCP, VLAN, QoS sekä turvallisuustoimenpiteitä.

Yhteenveto: Ethernet on vakiintunut tekniikka kiinteissä verkoissa, tarjoten monipuoliset mediat, nopeudet ja laajennettavuuden sekä edullisuuden. Sen standardointi IEEE 802.3:n kautta mahdollistaa yhteensopivuuden laajasti eri laitteiden välillä.