lähiverkkojen

Lähiverkkojen käsite kuvaa pienen maantieteellisen alueen kattavia tietoverkkoja, kuten kotien, toimistojen tai oppilaitosten lähiverkkoja. Niiden tarkoituksena on yhdistää paikalla olevat laitteet toisiinsa sekä mahdollistaa pääsy internetiin ja resurssien, kuten tulostimien, palvelimien tai tiedostojärjestelmien, jakaminen. Lähiverkkoja toteuttavat yleensä johdotetut yhteydet (Ethernet) sekä langattomat yhteydet (Wi‑Fi).

Keskeisiä teknologioita ovat Ethernet-standardit (esim. 100BASE-TX, Gigabit Ethernet, 10 Gigabit Ethernet) sekä IEEE 802.11 -standardit langattomien verkkojen osalta (esim. a/b/g/n/ac/ax). Tyypillinen arkkitehtuuri on tähtimäinen: keskuslaitteina toimivat kytkimet (switches) ja reitittimet, joiden kautta laitteet voivat kommunikoida ja päätyä ulkoiseen internetiin. Laitteita voivat olla tietokoneet, tulostimet, älylaitteet sekä palvelimet, jotka voivat sijaita sekä kotona että paikallisessa palvelinkeskuksessa. Verkon osoitteistus perustuu MAC-osoitteisiin paikallisella tasolla ja IP-osoitteisiin verkossa; DHCP-asetukset antavat laitteille automaattiset osoitteet, ja DNS helpottaa nimipalveluita.

Verkon hallinta ja turvallisuus muodostavat tärkeän osan lähiverkkojen ylläpitoa. Yleisiä käytäntöjä ovat salatut yhteydet (WPA2/WPA3 Wi‑Fi), palomuurit, sekä säännölliset ohjelmistopäivitykset. Useissa verkko-ympäristöissä käytetään myös segmentoituja verkkoja ja VLAN‑toteutuksia, sekä keskitettyä hallintaa SNMP:llä tai pilvipohjaisia hallintaratkaisuita.

Lähiverkkoja käytetään kotitalouksissa, pienyrityksissä ja oppilaitoksissa tiedonjaon, etätyöskentelyn sekä median jakamisen mahdollistamiseksi. Ne tarjoavat myös kehykset verkkoresurssien, kuten tiedostopalvelujen ja tulostimien, yhteiseen käyttöön.