Etäisyyskartoitusmenetelmät

Etäisyyskartoitusmenetelmät, tunnettu myös nimellä etäisyysmittausmenetelmät, ovat joukko tekniikoita ja menetelmiä, joita käytetään kohteiden etäisyyden määrittämiseen mittaajan tai sensorin sijainnista. Näitä menetelmiä hyödynnetään laajasti eri tieteenaloilla ja sovelluksissa, kuten fysiikassa, tähtitieteessä, geologiassa, insinööritieteissä ja robotikassa. Yleisin periaate näissä menetelmissä on lähettää signaali kohteeseen ja mitata sen palautumiseen kuluva aika tai signaalin muutokset.

Yksi perustavanlaatuisimmista etäisyyskartoitusmenetelmistä on triangulaatio, jossa etäisyys määritetään mittaamalla kulmia kahteen tunnettuun pisteeseen ja kohteeseen. Toinen yleinen menetelmä perustuu kaikuun tai pulssin mittaukseen. Tässä menetelmässä lähetetään ääni- tai radiosignaali, ja sen kohteesta heijastuneen kaiun saapumisaikaa hyödyntäen lasketaan etäisyys. Esimerkiksi kaikuluotaimet käyttävät tätä periaatetta veden syvyyden mittaamiseen.

Laseretäisyysmittaus, kuten LiDAR (Light Detection and Ranging), on tarkempi ja laajemmalle levinnyt menetelmä. Se lähettää laserpulsseja ja mittaa niiden takaisinheijastumisen aikaa, mikä mahdollistaa erittäin tarkan etäisyysmäärityksen ja kolmiulotteisen mallin luomisen. Myös tutka (Radio Detection and Ranging) hyödyntää radioaaltoja etäisyyden ja nopeuden mittaamiseen kohteista. Näiden menetelmien valinta riippuu sovelluksen vaatimuksista, kuten etäisyydestä, tarkkuudesta ja ympäristöolosuhteista.