Etäidentiteetti

Etäidentiteetti tarkoittaa henkilön identiteetin todentamista ja vahvistamista etäyhteydellä, ilman fyysistä läsnäoloa. Sen avulla henkilö voi todistaa henkilöllisyytensä ja saada pääsyn verkkopalveluihin sekä viranomaisten että yksityisten toimijoiden kautta. Etäidentiteetti kattaa sekä tunnistamisen että valtuuttamisen prosessit, joissa käyttäjä voi kirjautua sisään ja käyttää palveluita ilman kasvotusten tapahtuvaa todennusta.

Suomessa etäidentiteetin toteuttaminen perustuu elektroniseen tunnistamiseen. Yleisimmät tavat ovat pankkien tarjoama BankID tai sen mobiiliversio Mobile BankID sekä Suomi.fi -tunnistus, joita käytetään sekä viranomaisten että kaupallisten palvelujen yhteydessä. EU:n ja Suomen tasolla käyttöön otetaan lisäksi muita todentamismenetelmiä, kuten videointi- tai dokumenttiperusteista varmentamista sekä biometrisiä ratkaisuja, joihin kuuluu usein liveness-tarkistuksia.

Käyttökohteita etäidentiteetille ovat sähköiset viranomaispalvelut (esimerkiksi asiointi Digi- ja Kelan sekä kaupungin palveluihin), pankkipalvelut, terveydenhuolto sekä oppilaitosten ja työnantajien palvelut. Etäidentiteetti mahdollistaa joustavan, ympäri vuorokauden tapahtuvan asioinnin sekä paremman saavutettavuuden, mutta siihen liittyy myös turvallisuus- ja yksityisyydenäkökohdat.

Sääntely ja turvallisuus keskittyvät monivaiheiseen tunnistamiseen, tietosuojakäytäntöihin ja riskienhallintaan. EU:n eIDAS-asetus sekä Suomen lainsäädäntö, kuten laki sähköisestä tunnistamisesta ja palveluista sekä GDPR, ohjaavat identiteetin todentamisen standardeja, vastuuta sekä tiedonpidon käytäntöjä. Tekoälyn ja biometrian kehittyessä etäidentiteetin todentamisen menetelmät laajenevat ja niitä kehitetään edelleen.