Esimerkkikonteksti

Esimerkkikonteksti (esimerkkikonteksti) viittaa siihen kontekstuaaliseen taustaan, joka liitetään esimerkkiin kielitieteellisessä, sanakirjallisessa tai opettajan käyttämässä materiaalissa. Sen tarkoituksena on valottaa, miten sana tai ilmaus käytännössä ilmenee ja millainen tilanne tai ympäristö on olennaista ymmärtämisen kannalta.

Käyttö ja merkitys. Esimerkkikonteksti auttaa erottamaan monimerkityksisiä sanoja tai ilmauksia ja osoittamaan, millaisessa tilanteessa ne ovat luontevia. Se voi kuvata sanan syntaktisen ympäristön (miten sana taipuu tai millaisen lauseen se voi muodostaa), rekisterin ja soveltuvan puhekielen tai kirjakielen tason sekä mahdollisia kulttuurisia tai toiminnallisia tilanteita. Lisäksi se voi havainnollistaa kohteliaisuuden, kohteliaisuustason tai puheaktin kaltaisia pragmaattisia piirteitä.

Komponentit. Esimerkkikonteksti voi sisältää sekä kielellisiä että metatason vihjeitä: lausetyyppi ja lauserakenne, ympäröivä teksti tai keskustelun tilanne, puhujan rooli, aikamääreet sekä mahdolliset maantieteelliset tai dialektiset variantsit. Monissa sanakirjoissa esimerkkikonteksti merkitään erillisellä notaatio- tai lähdeviitteellä, joka antaa tiedon alkuperästä ja tarkoituksesta.

Käyttöalueet. Esimerkkikontekstia käytetään laajalti sanakirjoissa, kielioppikirjoissa, oppimateriaaleissa ja kielikohtaisissa korporaineistoissa. Se parantaa oppijan kykyä tulkita merkityksiä, ymmärtää tilannekohtaisia valintoja ja välttää virheellisiä tai sopimattomia käyttötilanteita.