Erytrosyytit

Erytrosyytit, suomeksi punasolut, ovat veren punaisia verisoluja, joiden päätehtävä on hapen kuljettaminen keuhkoista kudoksiin sekä hiilidioksidin poisto kudoksista takaisin keuhkoihin. Ne muodostavat veren solukomponentin suurimman osan ja kiertävät verenkiertoa läpi koko elimistön.

Rakenne ja hemoglobiini: Useimmilla nisäkkäillä aikuisilla punasolut ovat tumattomia, litteän lieriömäisiä ja kaksinkertaisesti litistyneitä (biconcave), mikä lisää kaasujen diffuusion pintaa. Ne sisältävät runsaasti hemoglobiinia, jonka neljä haemiryhmää kykenee sitomaan ja vapauttamaan happea. O2 sitoutuu hemoglobiiniin muodostaen oksighemoglobiinia, kun taas hiilidioksidi kuljetetaan pois pääasiassa hiilihappobikarbonaattina sekä karbaminohemoglobiinina.

Energiantuotanto: Punasolut eivät omaa tumaa eivätkä mitokondrioita, ja ne saavat suurimman osan energiastaan glykolyysillä. Tämä anaerobinen aineenvaihdunta mahdollistaa tilaa hemoglobiinille, mutta rajoittaa solujen energiantuottoa.

Tuotanto ja elinikä: Erytropoieesi tapahtuu luuytimessä. Munuaiset tuottavat erytropoietiinia (EPO), joka vasteena hypoksialle kiihdyttää punasolutuotantoa. Punasolujen keskimääräinen elinikä ihmisillä on noin 120 päivää; vanhat solut poistuvat pernaan ja maksaan.

Veriryhmät ja kliininen merkitys: Punasolujen pinnalla olevat antigeenit määrittävät veriryhmät, erityisesti ABO- ja Rh-järjestelmät, jotka ovat tärkeitä verensiirroissa. Sairauksissa punasolut voivat muuttaa muotoaan (esim. sirppisolutaudissa) tai niiden määrää ja toimintoja voi heikentää anemia tai muut somaattiset tilat. Nisäkkäillä punasolut ovat pääosin tumattomia, kun taas monissa muissa eläinryhmissä punasolut ovat tumallisia.