Eroosionhallinnan

Eroosionhallinta tarkoittaa toimenpiteitä, joilla estetään maan pinnan irtoaminen ja kulkeutuminen sekä vähennetään siitä seuraavaa sedimentaatiota vesistöihin ja ilmaan. Tavoitteena on säilyttää maaperän tuotokyky, ehkäistä tulvasuojausriskejä ja suojella veden ekologiaa sekä infrastruktuuria. Eroosion päämuodot ovat vesieroosio ja tuuleroosio. Vesieroosio syntyy sade- ja virtaenergia vaikutuksesta; tuuleroosio johtuu voimakkaasta tuulesta, joka siirtää irtoavaa maata erityisesti kuivilla ja avoimilla alueilla.

Riskitekijöitä ovat maaperän rakeisuus ja sidekunto, orgaanisen aineksen määrä, kasvillisuuspeite, maanpinnan muoto sekä ilmasto- ja maankäyttötekijät. Eroosionhallinnan perusperiaatteet ovat ennaltaehkäisy, kasvillisuuspeitteen ylläpito sekä vedenhallinta. Ennaltaehkäiseviä keinoja ovat esimerkiksi kasvillisuuspeitteen lisääminen, pinnan stabilointi ja sade- sekä valunnan hallinta.

Rakenteellisia keinoja ovat mm. sedimentaatioaltaat, suojamuovit ja -kankaat, verkot sekä kuivatus- ja vedenpoistojärjestelmät. Rakennus- ja maatalousprojekteissa toteutetaan sekä tilapäisiä että pysyviä eroosionestoja sekä jälkihoitoa, jotta maaperä palautuu ja suojataan lopullisesti herkkien alueiden ekosysteemit.

Eroosionhallinta vaatii suunnittelua, toteutusta ja seurantaa sekä kunnossapitoa. Se perustuu alueelliseen riskinarvioon, asianmukaisiin toimenpiteisiin ja säännölliseen valvontaan sekä dokumentointiin. Lainsäädäntö ja ohjeet voivat vaihdella alueittain, mutta tavoitteena on minimoida maaperän häviäminen ja haitallinen sedimentaatio ympäristöön.