Eroosiomallit

Eroosiomallit ovat matemaattisia tai laskennallisia välineitä, joita käytetään maaperän eroosion ja sedimentin kulkeutumisen arviointiin sekä maankäytön ja kasvinsuojelun suunnitteluun. Niiden tavoitteena on mitata maan menetyksiä eri olosuhteissa ja tukea toimien suunnittelua eroosiota vähentävien käytäntöjen avulla.

Malleja on useita luokitteluita, mutta yleinen tapa jakaa ne on empiirisiin/mittaukseen perustuviin malleihin sekä fysiikkaan perustuviin malleihin. Empiiriset mallit nojaa havaintoihin ja tilastollisiin yhteyksiin; ne ovat usein yksinkertaisempia ja nopeita toteuttaa. Fysiikkaan perustuvat mallit voivat olla yksikkö- tai hajautettuja ja ne simuloi useita erosion prosesseja, kuten vettä kuljettavan eroosion mekaniikkaa ja sedimentin kulkua.

Yleisiä esimerkkejä eroosiomalleista ovat USLE ja sen muunnokset (RUSLE), jotka antavat maanpoiston arvion kokonaisarviona tietyllä ajanjaksolla kaavalla, sekä WEPP (Water Erosion Prediction Project) ja EUROSEM, jotka ovat enemmän prosessi- ja hajautettuja malleja. Nämä mallit soveltuvat eri mittakaaviin ja voivat hyödyntää GIS-ympäristöä sekä maaperä- ja kasvillisuustietoja.

Tärkeimmät tiedot mallien syötteisiin ovat sateen erosiviteetti (R), maaperän eroosioherkkyys (K), pinnan pituus- ja kaltevuustekijä (LS), kasvillisuuspeite ja maan- suojatoimenpiteet (C ja P). Tuloksena on arvio maan menetyksestä ja sedimentin siirtymästä, mikä auttaa suunnittelemaan eroosion vähentämistoimia, kuten viljelykäytäntöjä, suojakaistoja ja maankäytön muuttamista. Rajat voivat liittyä tiedon keruukustannuksiin, alueellisen mittakaavan vaikutuksiin sekä mallien epävarmuuksiin.