Erivapauden

Erivapauden tarkoittaa juridisessa tai hallinnollisessa mielessä vapautusta normaalista säännöksestä, velvoitteesta tai rajoituksesta, jota yksilö, ryhmä tai toimielin voisi muuten joutua noudattamaan. Tällainen vapautus voi perustua lainsäädäntöön, hallinnon päätökseen tai kansainväliseen sopimukseen. Erivapauden ehtoja ja kestoa määritellään yleensä tarkasti.

Käytännössä erivapaudet jaetaan usein kahteen päätyyppiin: lainsäädännöllinen erivapaus, joka perustuu erityiseen säädökseen, sekä hallinnollinen erivapaus, joka myönnetään viranomaisen päätöksellä erityisen tarpeen tai tilanteen perusteella. Joissakin tapauksissa erivapaus voi olla väliaikainen tai toistuva, ja sen käyttö voi edellyttää hakemusta sekä todistusaineistoa, sekä viranomaisten valvontaa.

Sovelluskohteita ovat esimerkiksi verotuksessa annettavat vapautukset tiettyjä yhteisöjä tai menoeriä koskien, sosiaali- ja terveydenhuollon tai koulutuksen alaan liittyvät poikkeukset, sekä kansainväliset immuniteetit ja suojelut, joita tietyt toimijat voivat saada. Lisäksi erivapautta voidaan soveltaa työ- ja hallintoprosesseissa, esimerkiksi erillisten lupa- tai poikkeusjärjestelmien yhteydessä.

Arvioinnissa korostuvat tasapaino julkisen edun ja erivapauden käyttöönoton kustannusten sekä vaikutusten välillä. Erivapaus voidaan purkaa tai muuttaa, mikäli olosuhteet muuttuvat tai sen perusteet eivät enää täyty.

Terminologiaan liittyy erivapauden ja vapautuksen käsitteiden läheinen yhteys; erivapaus korostaa kuitenkin erityistä syytä poikkeukseen.