Erityksestä

Erityksestä on suomen kielen elatiivimuoto sanasta eritys, joka viittaa erottuvaan piirteeseen tai tietyn ominaisuuden yksityiskohtaan. Sana on läheistä sukua adjektiiville erityinen, joka tarkoittaa “spesiaalia” tai “partikulaarista”, sekä adverbin erityisesti, jolla tarkoitetaan johdonmukaisesti eskaloitua tavanomaista huomiointia. Eritys-käsitteellä viitataan usein jotakin kohdetta erottavaan, tarkkaan määriteltävään ominaisuuteen tai näkökulmaan; sen merkitykset voivat ilmentyä sekä arkipäiväisessä että tieteellisessä kielessä.

Käyttö ja merkitys ovat sidoksissa kontekstiin. Erityksestä käytetään yleisesti kirjallisessa tai tieteellisessä tekstissä, kun halutaan viitata tietyn ominaisuuden lähteisiin, vaikutuksiin tai erotteluun muiden piirteiden kanssa. Esimerkkejä: “Erityksestä voidaan päätellä, että ilmiö on monisyinen.” “Tutkimuksessa kiinnitettiin huomiota erityispiirteisiin.” “Erityksestä puhuttaessa on tärkeää määritellä konteksti.” Näissä ilmaisuissa elatiivin merkitys avaa näkökulman siitä, mitä tarkastellaan tai mitä lähdetään arvioimaan.

Taivutus ja lähisukulaiset. Eritys voi muodostaa elatiivin erityksestä; perusmuoto on eritys. Muita taivutusmuotoja ovat genetiivi erityksen, partitiivi eritystä, yleisimmät lisäksi elatiivin yksikkö erityksestä ja monikon muodot erityksistä. Lähisukulaisia ovat esimerkiksi erityinen, erityisesti sekä erittelyyn viittaavat termit kuten erityispiirre ja eritelmä, sekä yleissanat kuten erityisesti. Kielessä eritys ja siihen liittyvät ilmaukset rakentavat kuvailevan, tarkastelevan ilmaisun erityispiirteiden, ominaisuuksien ja kontekstin korostamiseen.