Erityismenetelmät

Erityismenetelmät ovat termi, jota käytetään kuvaamaan toimintatapoja, jotka poikkeavat yleisesti käytetyistä menetelmistä tai jotka on suunnattu erityisesti tiettyyn tehtävään, ryhmään tai tilanteeseen. Ne voivat olla suunnittelun, tutkimuksen tai opetuksen kannalta tarpeen, kun standardimallit eivät riitä tai kun voidaan edistää saavutettavuutta, tarkkuutta tai tehokkuutta.

Termi ei viittaa yhteen yksittäiseen menetelmään vaan erilaisiin keinoihin, jotka on sovitettu kontekstiin sopiviksi. Esimerkkejä voivat olla mukautetut mittaus- tai arviointimenetelmät, joustava tutkimusdesign, tilannesidonnaiset kokeelliset lähestymistavat sekä yksilön tarpeita huomioiva opetus- tai ohjausmenetelmä.

Käyttökohteet vaihtelevat alakohtaisesti. Koulutuksessa eriytetyt opetustavat, yksilöllistetyt oppimispolut ja strategiat, jotka huomioivat erilaiset oppijat; tutkimuksessa ja kehittämisessä vaihtoehtoiset tiedonkeruumenetelmät sekä menetelmien sovitus erityisopetuksen tai vähemmistöryhmien osallistamisen tarpeisiin; terveydenhuollossa ja sosiaalityössä potilas- tai asiakkaan ominaispiirteisiin räätälöidyt menettelyt sekä turvallisuutta lisäävät protokollat.

Ominaisuuksiltaan erityismenetelmät ovat kontekstisidonnaisia, joustavia ja eettisesti harkittuja. Niiden käyttö vaatii riittävää validointia, dokumentointia ja arviointia siitä, miten ne vaikuttavat tuloksiin ja luotettavuuteen. Erityismenetelmien etuna on kyky vastata monimuotoisiin tilanteisiin sekä parantaa saavutettavuutta ja relevanssia.